Klassisen piirustusmetodin supertutoriaali osa 3. - Varjostusten piirtäminen

Hei! Olemme edenneet klassisessa piirustusmetodissa viimeiseen päävaiheeseen eli varjostusten piirtämiseen. Tässä artikkelissa opit kätevän tavan harjoitella valöörien piirtämistä. Sen jälkeen sovellamme harjoituksen kautta saatua kokemusta työn alla olevaan piirustukseen. Lopputuloksena pitäisi olla piirustus, joka vastaa mittasuhteiltaan, muodoiltaan ja varjostuksiltaan käyttämäämme mallikuvaa.

Valööriharjoitus

Valööri tarkoittaa tummuus- tai valoisuusastetta. Valöörit on esittävän kuvataiteen A ja O. Niin sanottu varjostusten piirtäminen tarkoittaa käytännössä valöörien piirtämistä. Joten harjoitellaanpa vähän sitä miten oman piirustuksen valöörit voi saada täsmäämään mallin valöörien kanssa. Harjoitus on äärimmäisen yksinkertainen, mutta silti tehokas.

Harjoitusta varten tarvitset piirustuspaperin, kyniä ja valööriasteikon. Netistä löydät sanoilla value scale valmiita valööriasteikkoja. Asteikoissa valöörien määrä voi vaihdella neljästä yhteentoista, mutta sillä ei oikeastaan ole väliä mitä käytät. Voit harjoitella valöörien piirtämistä millaisella asteikolla tahansa. Demonstroin harjoitusta seitsemän valöörin asteikolla. Eli asteikon jossa paperin valkoisen ja musteen mustan välillä on viisi tummuusastetta.

Tulosta ensin itsellesi valööriasteikko ja leikkaa se irti paperista. Jos haluat voit leikata pienet lovet kunkin tummuuden kohdalle. Piirrä sitten paperille kuusi ruutua. Väritä ruudut valööriasteikon tummuuksien mukaan. Kaikkein tummimpaan valööriin tulet tarvitsemaan jotain tavallista lyijykynää tummempaa kynää. Sellainen voi olla hiilikynä, musta puuvärikynä, Mont Marten EE -kynä tai Staedtlerin Mars Lumograph Black 8B -kynä.

Vertaa välillä piirtämiesi laatikoiden tummuuksia asteikon tummuuksiin. Jos tummuudet sulautuvat yhteen kun katsot niitä silmiä siristäen, on valööri sama tai lähes sama.

Harjoitus opettaa sinulle valöörien havainnointia ja piirtämistä. Opit myös käyttämään paremmin kyniäsi. Harjoittelemalla sinulle syntyy hyvä käsitys siitä millaisella kynällä mitäkin tummuutta on helpoin piirtää. Opit myös säätelemään sitä kuinka kovaa kynällä täytyy painaa paperiin, jotta syntyy haluttu tummuus.

Kannattaa pyrkiä siihen, että lähtökohtaisesti annat piirtojäljen syntyä kynän omalla painolla. Jos painetta on tarpeen lisätä, kannattaa tehdä se varovasti.

Muista ettei tarkoitus ole välttämättä oppia suoraan värittämään tavoite tummuutta, vaan tavoitetummuuden voi rakentaa vähitellen grafiittia tai hiiltä kerrostamalla. Kun tummuudet rakentaa asteittain ilman raakaa voimaa pysyy piirtojälki pitempään sellaisena, että sitä voi korjata. Samoin paperin pinta pysyy ehjänä.

Tummuutta voi myös vaalentaa esimerkiksi muovailtavalla pyyhekumilla. Stomppi tai jokin häivytin on taas kätevä apuväline nopeampaan tummentamiseen.

Kun olet tehnyt harjoituksen vähintään kerran, voit kokeilla valööripiirtämistä työn alla olevaan teokseen.

Siirtomenetelmä

Ennen kuin jatkamme teoksemme työstämistä valööripiirtämisellä, haluan kertoa sinulle yhdestä hyödyllisestä menetelmästä. Kyseessä on siirtomenetelmä. Siirtomenetelmällä voit siirtää ääriviivat kuvasta kuin kuvasta toiselle paperille. Se toimii siis läpipiirtämiseen tai alkuperäisen luonnoksen säilömiseen. Alkuperäinen luonnos on hyvä säilöä esimerkiksi siksi, että jos piirustus meneekin pilalle, ei seuraavalla kerralla tarvitse aloittaa koko prosessia aivan alusta. Hyvän luonnoksen piirtämiseen menee niin paljon aikaa, ettei sitä mielellään toista kovin monta kertaa samasta aiheesta. Siirtomenetelmässä on sekin etu, että samaa luonnosta voi käyttää eri tekniikoihin. Voit esimerkiksi tehdä saman luonnoksen pohjalta joko lyijykynäpiirustuksen, hiilipiirustuksen tai vaikka öljymaalauksen. Moni ammattitaiteilija käyttää siirtomenetelmää tähän tapaan. Mutta miten siirtomenetelmä toimii käytännössä?

Siirtomenetelmään et tarvitse välttämättä mitään muuta kuin pari lyijykynää. Toinen pehmeä lyijykynä ja toinen HB-kynä. Pehmeällä kynällä väritetään sen paperin kääntöpuoli jolla alkuperäinen luonnos on. Sitten luonnos paperi asetetaan kuvapuoli ylöspäin sen paperin päälle, jolle lopullinen teos halutaan piirtää. Kuva siirretään paperista toiseen seuraamalla kynällä luonnoksen ääriviivoja. Näin luonnoksen ääriviivat siirtyvät kätevästi uudelle paperille.

Aiemmista artikkeleistani voit lukea tarkemman kuvauksen siirtomenetelmästä.

Hyppään tällä kertaa siirtomenetelmän yli, koska piirrän piirustustukseni vain demonstraatio tarkoitukseen ja tätä artikkelia varten. Tämä tulee tuottamaan minulle pieniä ongelmia varjostusten tarkassa kopioimisessa, mutta se ei haittaa. Lopputulos tulee olemaan riittävän hyvä valaisemaan artikkelin periaatteita. Jos teet Teosta isolla T:llä, ei kannata antaa laiskuudelle periksi. Laatu kärsii väistämättä. Hätäily ei ole koskaan järkevää kun haluaa saada aikaiseksi parhainta mahdollista jälkeä.

Varjostusten piirtäminen

Varjostusten piirtämisen perusidea on aivan sama kuin tekemässämme valööriasteikkoharjoituksessa. Ainoana lisä piirteenä täytyy sinun oppia havainnoimaan ja piirtämään valöörirajoja. Valöörirajoja on karkeasti kahdenlaisia. On teräviä ja pehmeitä rajoja. Muut valöörirajat ovat vain eri tyyppisiä pehmeitä rajoja. Ero näiden eri tyyppisten pehmeiden rajojen välillä on se kuinka pehmeitä ja hienovaraisia ne ovat. Jotkin rajat ovat esimerkiksi niin hienovaraisia, että valöörit näyttävät sulautuvan täysin saumattomasti toisiinsa.

Nyt voit kokeilla varjostusten piirtämistä valööriasteikon avulla. Tehtävä on lopulta aika helppo. Sinun tarvitsee vain katsoa valööriasteikon kanssa jonkin mallikuvan kohdan valööri ja sitten jäljentää se omaan piirustukseesi. Muista, että piirtämäsi valööri on sama tai riittävän lähellä silloin kun se sulautuu yhteen valööriasteikon valöörin kanssa.

Huomaatko miten havaintopiirtäminen on tavalla tai toisella mittaamista. Siinä mitataan joko kokoja, mittasuhteita, muotoja, tummuuksia tai värejä. Ei magiaa, vaan mekaanista mittaamista. Siksi havaintopiirtämisen taidon voi ainakin teoriassa oppia kuka tahansa.

Valööriasteikkoa ei ole tarkoitus käyttää joka kerta kun piirrät. Se on apukeino ja harjoitusväline. Kannattaakin ottaa tavoitteeksi oppia piirtämään ilman sitä. Mutta alussa kun valöörien havainnointi on vielä uutta tai koet sen jostain syystä vaikeaksi, kannattaa valööriasteikkoa käyttää kunnes homma alkaa luonnistua.

Piirustus on valmis

Alla olevassa kuvassa näet miltä piirustuksen suunnilleen tulisi näyttää silloin kun siihen on piirretty valöörit. Tässä tapauksessa lopputulos ei ole kovin kaukana täydellisestä. Pieniä poikkeamia on löydettävissä, mutta ne johtuvat lähinnä siitä, että piirsin laiskuuttani valöörit alkuperäisen luonnoksen päälle. Siirtämällä luonnoksen ensin paremmalle paperille olisi piirustuksen voinut hioa täydelliseksi. Nyt en esimerkiksi pystynyt kumittamaan joitakin kohtia riittävän vaaleiksi.

Siirry kopioimisen tuolle puolen

Muista kuitenkin, ettei realistisen havaintopiirtämisen tarvitse olla vain raakaa kopiointia. Kopiointi on yleensä se mistä harjoittelu aloitetaan, mutta suhteellisen harvoille taiteilijoille se on lopullinen päämäärä. Kun kopiointi sujuu, voi alkaa miettiä miten aihetta voisi tulkita persoonallisella tavalla.

Yksi oikotie persoonalliseen tulkintaan on se, että soveltaa kopioimista rennommalla otteella eli toisin sanottuna mittailee kyllä mallina olevaa aihetta, mutta ilman täydellisyyden vaatimusta. Monessa aiheessa täydellisyydellä ei myöskään ole merkitystä. Ajattele vaikka asetelman piirtämistä. Täytyykö omenan olla täsmälleen saman muotoinen kuin se on mallina olevassa asetelmassa, jotta paperille syntyisi uskottava kuvaus omenasta? Ei tietenkään!

Toinen tapa lisätä persoonallista otetta piirustukseen on manipuloida aihetta tarkoituksellisesti toimivien periaatteiden mukaan. Vielä kolmantena vaihtoehtona on tulkita mallina olevaa aihetta kuvataiteen periaatteiden valossa.

Tässä oli tämä artikkelisarja. Jos haluat harjoitella piirtämistä ohjatusti, vieraile Taidekurssien nettisivuilla ja tutusti sieltä löytyviin kursseihin. Piirustuskursseillamme käsittelemme piirtämisen tärkeimpiä periaatteita ja menetelmiä laajemmin. Piirtämisen perusteet -kurssi on yksi suosituimmista kursseistamme ja olemme saaneet siitä paljon hyvää palautetta. Eräs kurssille osallistunut kommentoi kokemuksiaan seuraavasti:

"Kurssi on ollut tiivis ja asiaa todella paljon. Kaiken tiedon imen itseeni kuin sieni :) ja sen sisäistäminen vie aikansa, mutta havainnointi on taas selkeästi lisääntynyt ja avartunut. Esim. 2- ja 3- uloitteisuus on auennut minulle ihan uudella tavalla, samoin varjostukset, aivan mahtavaa, oivalluksia syntyy tiuhaan tahtiin. Alkupuolen osioista koin todella tärkeäksi koordinaatioharjoitukset, jossa kaiken tekeminen ajatuksella, on se pointti!"

Mutta koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, laitan tähän alle yhden piirustuksen Varjostusten piirtäminen -kurssiltamme. Tämän hienon piirustuksen on piirtänyt Virpi Nilimaa.