Hei! Kuvataiteen monimuotoisuuden lisäännyttyä ja venyttyä kauas klassisten ja havaintoperäisten ihanteiden ulkopuolelle on tärkeää ymmärtää, mitkä ovat kuvataiteen perustaitoja. Nykyään asia ei ole mitenkään itsestäänselvä, koska yleinen ilmapiiri sallii melkein mitä tahansa pidettävän oikeana taiteena. Tähän sisältyy tyhjät taulut ja näkymättömät teokset ja muut superkonseptuaaliset ilmaisumuodot. Valkoisen taulun maalaamisessa ei luonnollisesti tarvita paljonkaan taiteellista osaamista. Kun taas Rembrandtin-tasoisen teoksen tekeminen vaatii jo ilmiömäistä ja monitahoista osaamista.
Joten tarkennetaanpa tällä kertaa mitä tarkoittaa perinteisestä näkökulmasta se, että taiteilija hallitsee maalaustaidon alkeet hyvin.
Luonto asettaa perusstandardit
Klassinen maalari tai kuvataiteilija on luonnon empiirinen tutkija, vaikka hän taiteessaan irtautuisikin luonnon tarkasta jäljentämisestä. Mutta luonto eli toisin sanottuna silmin havaittu optinen todellisuus asettaa perusstandardit.
Niinpä perinteisten taiteen ihanteiden mukaan hyvä maalari osaa jäljentää havaintoa tarkasti. Itse asiassa, koska klassisen ilmaisun korkeimpia muotoja on vahva tarinankerronta, joka on enemmän kuin pelkkää havainnon kopioimista, muodostaa kyky olla uskollinen havainnolle osaamisen perustan.
Perinteisen osaamisen perustaso - Hyvä ja huono uutinen
Paul Ingbretson, impressionistinen maalariguru, on sanonut osuvasti, että silloin kun maalari osaa tarkasti jäljentää havaintoa on maalari vasta astunut pelikentälle ja siitä vasta kaikki alkaa. Tällainen ajatus voi olla nykymaailmassa monille taiteen harrastajille vieras, koska modernistinen filosofia on tehokkaasti onnistunut demonisoimaan kaikenlaista jäljentämistä korottaessaan absoluuttisen alkuperäisyyden taiteen yhdeksi korkeimmista ihanteista. Tämä ajattelutapa vaikuttaa monissa meistä alitajuisesti, niinpä ei ole tavallista, että taiteen harrastaja voi kokea huonoa omaatuntoa siitä, että hän esimerkiksi käyttää teoksensa mallina valokuvaa.
Jotkut ovat niinkin pahasti harhaanjohdettuja, että luulevat, että tosi taiteilija taikoo kaiken omasta päästään. Tällähän ei ole kovinkaan paljon mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Nekin taiteilijat, jotka tekevät taidetta mielikuvituksesta käyttävät hyvin usein apunaan jonkinlaisia näkyviä referenssejä. Tai jos joku tekeekin jonkin esittävän teoksen täysin omasta päästään niin se tapahtuu vain suhteellisessa merkityksessä. Miten niin? Tyhjästä on paha nyhjästä. Mielikuvitusteoskin perustuu mieleen näköaistin kautta tallennettuun tietoon. Maaginen ajattelu ei kuulu perinteisen osaamisen kehittämiseen.
Taiteilijalle on siis mahdotonta tehdä mitään täysin omasta päästä. Tämä olisi mahdollista vain jos taiteilija olisi elänyt koko elämänsä sokeana ja täydellisessä tyhjiössä ilman kosketusta itsen ulkopuolella olevaan todellisuuteen.
Tämä valaiseekin hyvin absoluuttisen alkuperäisyyden mahdottomuutta. Jokainen ihmisyksilö on toki tietyssä mielessä täysin ainutlaatuinen, mutta tämä ainutlaatuisuus perustuu kaikkien jakamaan samaan todellisuuteen. Jokainen saa väistämättä vaikutteita itsensä ulkopuolelta ja ne vaikuttavat omaan itseilmaisuun.
Alkuperäisyyden illuusiosta vapautuminen
Kun tajuaa, että omat ajatukset eivät ole oikeastaan omia niin on saavuttanut myös merkittävän itsetietoisuuden tason. Ainoa mikä on omaa, on oma valinnan vapaus mihin sisältyy mahdollisuus jonkin verran vaikuttaa siihen, millaista informaatiota aivoihinsa päästää. Mutta se mitä aivoista tulee ulos on yhdistelmä sitä mitä sinne on päästetty sisään.
Kaikki tämä tekstikin mitä tässä kirjoittelen ei ole mitenkään täysin alkuperäistä tai omaani. Jo suomenkieli, jolla näitä ajatuksia ilmaisen on tullut minuun itseni ulkopuolelta. Samoin on kaikki käsitteet, joita kirjoittaessani käytän. Kirjoituksessani on toki joitain ehkä vain minulle ominaisia piirteitä, jota voitaisiin sanoa yksilölliseksi käsialaksi, mutta senkin osuus on lopulta melko pieni. Pääasiassa toistan vain asioita, joita olen omaksunut aivoihini itseni ulkopuolelta.
Miten kuvallinen ilmaisu muka poikkeaa sanallisesta ilmaisusta? Kuvallinenkin ilmaisu perustuu tavalla tai toisella aistien kautta hankittuun tietoon. Siinäkin tapauksessa, että ammentaisin taidetta omista sisäisistä tuntemuksistani ei voitaisi puhua täydestä omaperäisyydestä, koska en minä ole omaa kehoani tai tätä psykofyysistä kokonaisuutta rakentanut. En ole saanut aikaan omaa syntymääni ja vasta päästyäni tiettyyn ikään olen voinut tietoisesti yrittää vaikuttaa siihen mihin suuntaan tämä kehomieli kehittyy.
Oli miten oli, jos haluat ottaa etäisyyttä moderniin taiteeseen ja lähestyä kuvien tekemistä perinteisestä näkökulmasta on ensimmäinen haasteesi oppia jäljentämään tarkasti sitä mitä näet. Silloin olet luonnollisen oppimistavan äärellä. Ihminenhän oppii kävelemäänkin ja puhumaankin jäljittelyn kautta. Jäljittely on luonnollinen tapa oppia. Miksi et ottaisi sinuun sisäänrakennettua oppimismekanismia käyttöösi? Älä usko modernistiseen kopioinnin ja imitaation pilkkaan ja demonisointiin. Muuten olet vaarassa jäädä vaille Luojan antamaa supertyökalua. Jäljittelyssä on voimaa!
Muista, että hallitset tämän perustason hyvin vasta sitten kun teostasi on vaikea erottaa mallista. Kannattaa siis heti asennoitua harjoitteluun oikein. Harjoittele kovalla asenteella edes joitakin kuukausia niin tulet huomaamaan, että se kannatti.
Henkinen haaste
Tämän perusosaamisen tason saavuttaminen on periaatteessa melko yksinkertaista, mutta monille meistä se on haasteellista johtuen sen henkisistä vaatimuksista. Pysähtymisen ja keskittymisen taito on puutteellista. Kuulun itse niihin, joilla on huono keskittymiskyky tai en pysty keskittymään yhteen asiaan kovin kauaa kerrallaan vaan kaipaan pian vaihtelua. Sinnikkyydellä ja jakamalla taidesessio suosiolla pieniin osiin tämän ongelman voi ohittaa.
Sekin vaatii tosin erästä toista henkistä ominaisuutta, kärsivällisyyttä. Teoksen valmistumiseen voi mennä enemmän aikaa kuin haluaisi.
Niinpä perinteisen perusosaamisen saavuttaminen on sekä hyvä että huono uutinen. Se on hyvä uutinen siksi, että se on saavutettavissa melko mekaanisella harjoittelulla, jossa ei tarvita erityislahjoja. Eli se on teoriassa kaikkien ulottuvilla. Toisaalta tämä on huono uutinen siksi, että perusosaamisen saavuttaminen vaatii henkisiä ominaisuuksia, joiden ilmaiseminen ja kehittäminen voi osoittautua paljon, paljon vaikeammaksi kuin pelkän tekniikan hallinta. Onkin hyvä tiedostaa, että monesti ne isoimmat esteet ovat luonteeltaan henkisiä.
Kuvataiteen ohella harrastan voimaharjoittelua ja siinä on toinen laji, joka kysyy aikaa tiukkaa asennetta jos sitä harrastaa tosissaan. Olen kokeillut todella kovan intensiteetin harjoituksia ja niissä näkee hyvin, miten mieli voi antaa periksi ennen kehoa. Itse asiassa tämän huomaa vaikka harjoittelisi kevyemminkin. Toistoja on todella helppo jättää varastoon kun taas sarjan tekeminen oikeasti loppuun asti vaatii asennetta. Täytyy osata sietää epämiellyttäviä tuntemuksia. Silloin omista lihaksista voi imeä niiden todellisen potentiaalin irti.
Samankaltaisia kokemuksia minulla kuvataiteesta. On helppo alisuoriutua. Se on todella helppoa ja se tapahtuu itsestään. Sen sijaan se, että käyttää kaiken osaamisensa on ärsyttävän rasittavaa puuhaa. Vähitellen siihen tottuu, mutta en tiedä voiko täydellä teholla piirtämisestä ja maalaamisesta tulla koskaan täysin vaivattoman tuntuista. Mitä olen kuullut kommentteja kokeneemmilta tekijöiltä niin yleensä kaikki tunnustavat, että tämä on vaikea laji vaikka kokemusta olisi kuinka paljon. Toki välillä tekemisessä on helpompia jaksoja, mutta jos maalaaminen olisi helppoa niin kaikki olisivat mestareita.
Kaiken tämän valossa joudun myöntämään, että olen b-luokan klassinen maalari. Osaan juuri ja juuri jäljentää havaintoa suunnilleen oikein. Tosiasioiden tiedostaminen on hyvä lähtökohta lisäharjoittelulle. Katsotaan pääsenkö vielä kiinni jonkinlaiseen harjoitusrutiiniin. Voi olla, että en, mutta tulipa edes jonkin aikaa harjoiteltua tosissaan piirtämistä ja maalaamista.
Mitä enemmän harjoitustauko venyy, sitä isommaksi aloituskynnys tuntuu kasvavan. Voihan tässä käydä niinkin, että edessä on vuosien tauko ja sitten taas joskus aloitan uudestaan alusta tai sitten tartun jo huomenna siveltimeen, tai lopetan kokonaan. Impressionistinen metodi kyllä kiehtoo jo pelkästään mielenharjoituksenkin näkökulmasta ja olisi kiva päästä viettämään maalaushetkiä silmissään eläen. Katsotaan miten tässä käy.
Iloitaan perinteisistä taiteen standardeista ja korkeasta laadusta!
Terveisin,
Okulaarinen tieteilijä
Comments