Hei! Toimivaharjoitusohjelma vaatii hyvän progression eli sen on oltava edistyvä. Tässä artikkelissa annan sinulle tällaisen progression. Se alkaa helpommista harjoituksista ja eri osataitojen kehittämisestä eristetysti, ja etenee vähitellen vähän vaikeampiin tehtäviin.
Tämä harjoitusohjelma perustuu realistisen öljymaalauksen koulutukseen, jonka aloitin vuoden 2020 alussa. Koulutuksen kehittäjä on taiteilija nimeltä Kevin Murphy, joka on tunnettu kuvittaja yhdysvalloissa ja hän maalannut aikoinaan muun muassa kansikuvan Rolling Stonesin albumiin "Bridges to Babylon". Hän on kehittänyt metodin opettaa öljymalaausta, jonka mukaan oppilas voi tulla noin vuodessa aloittelijasta ammattilaiseksi.
Tämä ei ole liikaa luvattu, mutta termi ammattilainen täytyy ymmärtää oikein. Tässä tapauksessa se tarkoittaa perusasioiden hyvää hallintaa. Taiteen yleiset standardit ovat nykyään niin epämääräiset, että hallitsemalla hyvin alkeet voi tehdä 'ammattimaista' taidetta.
Metodin tarkoitus on olla helppo tapa kehittää kuvataiteellista ydinosaamista tehokkaasti ja nopeasti. Mutta jälleen tämä täytyy ymmärtää suhteellisessa merkityksessä. Riippuu siis mihin verrataan. Vertailukohdaksi täytyy ottaa klassiset ateljeet ja koulut. Silloin voidaan puhua ikään kuin klassisen koulutuksen kevytversiosta. Tässä valossa sana helppo saa uuden merkityksen. Tulet huomaamaan, että alkeiden hallinta vaatii melkoisesti töitä ja vaikka harjoitukset voivat olla yksinkertaisia, eivät ne ole taiteen nykystandardien valossa helppoja.
Alkuperäiset aloitusharjoitukset: "Luulot pois"
Kun liityin ohjelmaan vuoden 2020 alussa olin viimeisiä, jotka pääsivät kokemaan koulutuksen sen alkuperäisessä muodossaan. Nimittäin alunperin koulutus alkoi hiilipiirustusharjoituksilla, mutta koska niin moni jäi niihin jumiin, eikä päässyt etenemään seuraavalle tasolle, päätti Kevin helpottaa vähän tilannetta ja jätti alkuperäisen hiilipiirustusosion kokonaan pois. Nykyään koulutus alkaa suoraan monokromaattisesta öljymaalauksesta.
Olen tyytyväinen, että ehdin mukaan koulutukseen vielä siinä vaiheessa kun se oli vanhassa muodossa. Hiilipiirustusharjoitukset opettivat minulle todella paljon siitä, miten laadukas kuvataiteellinen toiminta on henkistä peliä ja taiteilijan pahin vihollinen on omassa päässä. Tämä selittää osaltaan kuvataiteen yleisten standardien madaltumisen. Ihmisten arvomaailma on muuttunut ja rauhattomuus on lisääntynyt. Kyky toimia korkeiden standardien mukaan vaatii lujaa sitoutumista ja toisaalta pysähtymistä tekemisen äärelle.
Katsotaanpa miten koulutus alkoi.
Ensin opeteltiin piirtämään neljä eri valööria additiivisesti eli pelkillä kynillä ilman pyyhekumia. Käytössä oli kaksi hiilikynää: valkoinen ja musta.
Sitten harjoiteltiin voimankäyttöä. Näitä harjoituksia tehtiin ainakin kolme.
Sitten vähän valöörigradaatioita.
Näitä aloitusharjoituksia oli suunnilleen yhdeksän ja seuraavaa pääsi tekemään vasta kun ohjaaja oli hyväksynyt edellisen tehtävän. Ohjelmassa on tiukka kontrolli ja se etenee tietyn kaavan mukaan, josta ei juurikaan ole mahdollisuutta poiketa. Oppilaan oman luovuuden osuus pidetään minimissään, jotta asiat etenevät suunnitelmien mukaan eikä oppilas omaa tietämättömyyttään tai kokemattomuuttaan vahingossa vaikeuta jo valmiiksi vaikeaa asiaa omilla huonoilla sovellutuksillaan.
Näiden alkuharjoitusten tarkoitus oli opettaa kynän hallintaa, johon sisältyy tärkeänä osana voiman säätely. Voiman säätely on tärkeää esimerkiksi silloin kun piirretään tai maalataan pehmeitä gradaatioita. Lisäksi harjoitukset opettivat hallitun menetelmän neljän eri valöörin piirtämiseen pelkillä kynillä. Näitä taitoja tarvittiin seuraavissa harjoituksissa.
Näissä piirustusharjoituksissa ei saanut käyttää pyyhekumia, vaan piirustukset tehtiin käyttäen vain valkoista ja mustaa kynää. Eri tummuudet rakennettiin hiiltä kerrostamalla tietyn kaavan mukaan. Tämä piirustusmenetelmä on supermekaaninen ja sen vaiheet ovat tarkasti määriteltyjä. Menetelmän isoin haaste oli henkinen eli miten voit tylsistymisen tunne. Tällä tavalla piirtäminen on nimittäin hidasta. Lisäksi tarvitaan keskittymiskykyä, jotta piirustusjälki pysyy hyvänä.
Tällaisia piirustuksia tehtiin muistaakseni noin kymmenen kappaletta. Ei ainakaan vähempää.
Huomaa, että nämä piirustukset on tehty vain neljällä valöörilla. Ne on siis tarkoituksellisesti pelkistettyjä. Mutta kuten huomaat ei uskottavan kolmiulotteisen muodon tuntu vaadi välttämättä tämän enempää valööreita.
Jossain välissä oli myös mittausharjoittelua. Mittausharjoittelua tehtiin muistaakseni noin viisi sessiota.
Mittaustarkkuutta seurattiin harjoitusta varten tehdyn excel-taulukon avulla. Tavoitteena oli millin kymmenesosan tarkkuus.
Koulutuksen ensimmäinen osa päättyi hiilipiirustuksen tekemiseen suorasta havainnosta. Tämä oli ensimmäinen tilaisuus käyttää vähän omaa luovuutta, sillä asetelma piti suunnitella itse varjolaatikkoon ja sitten piirtää suoraan havainnosta paperille.
Tämä oli "homework 30". Eli tässä vaiheessa oli ilmeisesti kolmekymmentä harjoitussessiota takana.
Jos haluat aloittaa maalaustaidon harjoittelun perinteisen kaavan mukaan piirtämisen harjoittelulla niin tässä on yksi vaihtoehto, mutta toinen hyvä ja se oikeasti perinteinen tapa on piirtää mestarikopioita tai suorasta havainnosta kipsiveistoksia. Kun nämä luonnistuu voi siirtyä asetelmiin ja muotokuviin. Myös Bargue-kopioiden piirtäminen on hyvää harjoitusta.
Lupa ottaa sivellin käteen ansaittu
Tässä vaiheessa kun piirustusharjoituset oli läpäisty sai oppilas luvan ottaa viimeinkin siveltimen käteen.
Öljymaalauksen harjoittelu alkoi suunnilleen samalla tavalla kuin hiilipiirustus. Ensin tehtiin gradaatioita ja opeteltiin käyttämään sivellintä ja maalia.
Täytyy sanoa, että tapa, jolla gradaatio tai häivytetty raja piti tehdä oli aluksi haasteellinen ja siitä ei aluksi meinannut tulla mitään niin kuin kuvasta näkyy. Kesti vähän aikaa ennen kuin pääsin tekniikkaan jotenkin sisälle.
Menetelmänä oli märkää märälle ja häivytys tehtiin maalin kanssa höyhenen kevyelle otteella. Jätän tästä joitakin yksityiskohtia pois, koska olen selittänyt asiaa aiemmin toisessa artikkelissa. En aivan täysin vieläkään ymmärrä miksi häivytystä täytyy harjoitella tällä tavalla kun helpompiakin tapoja on olemassa. Tai ymmärrän sen, että oppimisprosessi etenee tällä tavalla superloogisesti ja oppilas on pakotettu harjoittelemaan hienovaraista siveltimen käyttöä. En itse maalaa oikeastaan koskaan gradaatioita, häivytyksiä tai pehmeitä rajoja Evolven tavalla, vaan muuten hallitusti. Hallitusti on avainsana tässä ja siitä näkökulmasta Kevinin opetusmetodia voi ymmärtää. Toki joillekin Kevinin tapa sopii varmasti täydellisesti. Hyvää harjoitusta se oli joka tapauksessa.
Siitä harjoitusohjelma eteni monokromaattisten asetelmamaalausten tekemiseen. Maalaukset tehtiin tietyillä rajoituksilla. Valööreita oli neljä ja rajoja kaksi, terävä ja pehmeä.
Näissä harjoitusmaalauksissa vuoroteltiin valokuvasta ja suorasta havainnosta maalaamisen välillä. Eli puolessa maalauksista täytyi tehdä itse yksinkertainen asetelma varjolaatikkoon ja sitten piirrettiin kynällä siitä luonnos paperille, jota käytettiin maalauksen perustana. Piirtäminen on siis kokoajan mukana ohjelmassa, mutta se rajoittuu luonnosteluun. Toki luonnoksen kadotessa maalin alle, täytyy piirustus osata säilyttää ehjänä loppuun asti. Näin ollen maalari ei ole koskaan vapaa piirustustaidon vaatimuksesta, mikäli haluaa tehdä muodoiltaan ja mitoiltaan uskottavia maalauksia. Tämä on tärkeää ymmärtää, koska piirustustaidon puutteeseen moni kompastuu.
Näitä monokromaattisia harjoitusmaalauksia tehtiin suunnilleen kaksikymmentä. Ja edelleen seuraavan maalausharjoituksen sai tehdä vasta kun ohjaaja oli hyväksynyt edellisen. Harjoitusohjelma ei sovi kärsimättömille hätäilijöille tai sooloilijoille, jotka eivät kykene hillitsemään luomishimojaan. Vasta paljon myöhemmin kun oppilas on edennyt koulutuksessa loppupäähän tulee tilaa omalle luovuudelle ja oppilaan on mahdollista tehdä omia maalausprojekteja. Toki aikaisemmissakin vaiheissa omaa luouvuutta käytetään silloin kun suunnitellaan suorasta havainnosta maalattava asetelma. Mutta koulutuksen perusdogmi on se, että luovuus täytyy pitää aisoissa kunnes tekninen taito on kohdallaan.
Viimeinkin värit käyttöön
Valöörit on kuvataiteessa kaiken A ja O. Siksi Evolve-ohjelmakin alkaa yksivärisellä piirustuksella ja maalauksella. Moni harrastelija voisi nytkäyttää oman osaamisensa suhteellisen helposti aivan uudelle tasolle jos he malttaisivat järjestää itselleen intensiivisen harjoitusjakson, joka keskittyisi valöörien hallintaan. Valöörit on kaiken A ja O. Jos valöörit ei toimi, ei teos voi toimia. Tätä kannattaa pohtia syvällisesti mikäli tavoittelet ammattimaista osaamista tai edes uskottavia teoksia.
Tämä kolmas osio eteni yksinkertaisemmista paikallisen värintäsmäämisharjoituksista vähän pitemmälle kehiteltyihin väritutkielmiin. Maalausharjoituksia oli kaksikymmentä ja jälleen vuoroteltiin valokuvan ja suoran havainnon välillä.
Vielä siltä varalta jos et tiedä mikä on ero valokuvasta maalaamisen ja suorasta havainnosta maalaamisen välillä niin kyse on siitä, että molemmissa maalaataan havaintoa jäljitellen, mutta mallia on joko litteä tai kolmiulotteinen. Valokuva on litteä ja suora havainto on elävä tai eloton kolmiulotteinen todellisuus, jossa elämme. Niinpä suorasta havainnosta maalaaminen tarkoittaa sitä, että silloin mallina on todelliset kolmiulotteiset objektit. Elottomista objekteista on hyvä aloittaa, koska ne pysyvät paikoillaan.
Suora havainto eli mallina on todelliset kolmiulotteiset objektit
Mallina valokuva
Suosittelen jokaiselle maalaustaidon opiskelijalle sitä, että vuorottelee valokuvien ja kolmiulotteisen todellisuuden välillä. Valokuvien huono puoli on se, että ne esittävät kameran tulkinnan todellisuudesta. Silmä näkee maailman vähän eri tavalla. Kaikkein parhaimpia litteän jäljentämisen muotoja onkin mestarikopioiden tekeminen. Mestarillinen teos opettaa monia tärkeitä kuvan tekemisen piirteitä.
Jos otat malliksesi vain jonkin valokuva mikä ensimmäisenä käteen osuu niin voi olla, että se ei ole kovin hyvä. Kuva voi olla valokuvana hyvä, mutta ei maalauksen mallina. Huonosti valittu malli on yksi harrastelijoiden yleisimpiä kompastuskiviä. Se, että valokuvan aiheen on vetoava kuten vaikka joku itselle tärkeä ihminen ei tee valokuvasta vielä hyvää mallikuvaa. Pelkästään tunnepohjalta ei voi mallia valita, vaan täytyy huomioida kuvataiteen periaatteet. Silloin todellisuudessa maalaukseen saa paremmin tunnevoimaakin mukaan. Kannattaa käyttää aikaa siihen, että sisäistää hyvän mallin tuntomerkit. Pelkästään jo vähän dramaattisemmalla valaistuksella on iso vaikutus. Esimerkkinä tästä kaikki artikkelin kuvat. Onko ne lopulta kovinkaan mielenkiintoisia taideteoksina? Ei ole, mutta niissä on visuaalista voimaa sen vuoksi, että niissä on käytetty hyvää dramaattista muotovalaistusta. Tämä on kätevä tapa saada maalaukset näyttämään paremmilta, vaikka ne olisivat muuten puutteellisia.
Perusteiden 'täydellistämistä'
Koulutuksen neljäs osio keskittyy perusteiden täydellistämiseen. Tässä tapauksessa se tarkoittaa taitoa maalata alla primana tai suoralla maalausmenetelmällä teoksia, jotka ovat hyviä havainnon jäljennöksiä. Evolve-ohjelman tämän vaiheen harjoitusmaalaukset tehdään kaikki valokuvista, koska se tekee maalausprosessista vähän suoraviivaisemman.
Ensimmäinen maalaus tehtiin monokromaattisesti ikään kuin totutteluna viimeisiin harjoituksiin. Tässä osiossa maalaustehtäviä on vähemmän, koska yhteen voi mennä monta päivää. Menetelmä on märkää märälle, mutta kuivumisaikaa venytetään tarpeen tullen neilikkaöljyllä.
Tässä joitakin maalauksiani tästä osiosta.
Osion yksi tavoitteista on saada maalaustaidon alkeet hyvin haltuun, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että voi jäljentää havaintoa tarkasti.
Jos harjoittelet suunnilleen tällaisen kaavan mukaan niin voit saada hyvän otteen kuvataiteen alkeisiin suhteellisen nopeasti. Ehkä jopa vuodessa jos et haahuile muissa maalauprojekteissa kuten minä. Ohjelma jatkuu jopa tasolle 8, mutta itse päätin irrottautua koulutuksesta neljännen osion jälkeen, koska jatkaminen olisi vaatinut parin tonnin lisämaksua. Jos haluat harjoitella maalaamista tämän metodin mukaan ohjatusti, löydät siitä lisää tietoa täältä: www.evolveartist.com
Lopuksi
Kuvataiteen alkeet on väärinkäsitetty asia nykymaailmassa. Ammattitaiteilijaksi voi alkaa pelkällä päätöksellä ilman minkäänlaisia perustaitoja. Ja kun puhutaan klassisesta osaamisesta on pelkkien alkeiden hallitseminen monen silmissä vaikuttava suoritus. Jotkut maalarit ovatkin sanoneet, että valokuvan kopioiminen on eräänlainen temppu, jolla voi kätevästi pienellä harjoittelulla luoda ammattitaidon illuusion tietämättömien silmissä. Kyse on vasta suunnilleen apupyörillä ajosta. Tervetuloa perinteisten standardien ja ihanteiden maailmaan.
Tämä antaa hyvin perspektiiviä siihen, että miten aikansa kannattaa käyttää mikäli haluaa kehittää korkeatasoista osaamista. Tie on melko vaativa ja vaatii omistautumista sekä kurinalaisuutta. Monille tämä ei ole edes käytännöllistä, koska aikaa harjoitteluun voi olla vaikea löytää. Niinpä klassinen polku ei ole kovin suositeltava vaihtoehto muuta kuin niille, joilla olosuhteet ovat siihen suotuisat. Vähintään aikaa harjoitteluun tarvitaan osa-päivä työn verran tai ainakin monta tuntia viikossa. Itselleni oli mahdollista kulkea jonkin aikaa tätä polkua siksi, että opetin kuvataidetta työkseni. Nyt kun en enää tee tätä ammattina, ei motivaatiota käyttää aikaa ankaraan harjoitteluun oikein ole.
Älä ymmärrä tätä väärin, nimittäin vähempikin harjoittelu auttaa kehittämään osaamista. Kehitys ei välttämättä vain ole yhtä nopeaa tai vie sinua niin korkealle taitotasolle kuin silloin kun harjoittelu on todella intensiivistä. Suosittelen jokaiselle maalarille ainakin välillä järjestämään itselleen pieniä harjoitusjaksoja, joissa keskittyy harjoittelemaan perinteisillä periaatteilla ja korkeilla standardeilla. Se tulee viemään omaa taidetta eteenpäin ja rento ja kiva tekeminen tuntuu sen jälkeen entistäkin rennommalta ja kivemmalta kun vertailukohtana on klassinen 'täydellisyys'.
Tässä tuli taas melko paljon vanhan toistoa, mutta olen oppinut sen, että taiteilijalle on tärkeää saada mieleensä selkeä mentaalinen malli siitä mikä on totta ja toimii. Ajatuksia ja käsitteitä omaksutaan vain toiston kautta. On mielenkiintoista miten jostain asiasta alkaa tulla ikään kuin todellisempi, mitä enemmän sitä toistaa itselleen tai siitä kuulee puhuttavan. Siksi jokin supermerkittäväkin fakta voi tuntua melkein täysin merkityksettömältä kun siitä kuulee ensimmäistä kertaa. Toinen puoli tässä on tietenkin myös taustatiedon ja kokemuksen tärkeys. Joiden asioiden todellista merkitystä ei voi ymmärtää jos puuttuu tietoa ja kokemusta. Toistan näitä perusasioita siksi, että ne syöpyisi lukijoiden mieleen, jotta niihin on helpompi yhdistää uusia ja edistyneempiä käsitteitä. Näinhän se oppiminen tapahtuu. Ensin peruskäsitteet ja sitten aletaan lisätä lihaa luiden päälle.
Terveisin,
Okulaarinen tieteilijä
Comments