Miten voit maalata sinisen taivaan ruskealla: Tajunnan räjäyttävää tietoa väreistä

Hei! Sininen on sininen, punainen on punainen, keltainen on keltainen jne. Miksi luettelen itsestäänselvyyksiä? Koska asia ei ole niin itsestään selvä. Voin todistaa sinulle, että sininen ei ehkä olekaan sininen, punainen ei ole punainen, keltainen ei ole keltainen jne. Värit eivät ole aina sitä miltä ne näyttävät, koska värit ovat luonteeltaan kontekstuaalisia eli se miltä jokin alue kuva-alueessa näyttää riippuu ympäröivistä väreistä. Tässä artikkelissa todistan asian yhden kuvan avulla. Mutta aloitetaan ensin perusteista. Mikä väri todellisuudessa on?

Sähkömagneettinen spektri ja näkyvän valon alue.

Mikä väri on?

Yksikään objekti, jonka juuri näet silmiesi edessä tai olet koskaan nähnyt ei ole minkään värinen, koska väri ei ole objektien ominaisuus. Samoin joka kerta kun sekoittelet maaleja keskenään, et tarkalleen ottaen sekoittele värejä, vaan pelkkiä pigmenttejä, jotka itsessään eivät ole minkään värisiä. Mistä värissä siis on kyse?

Väri on neuro-optinen ilmiö. Väri on valoon liittyvä ilmiö. Eri värit ovat valon eri aallonpituuksia. Kun jokin objekti näyttää esimerkiksi punaiselta, tarkoittaa se sitä, että objektin pinta heijastaa sitä aallonpituutta, jonka silmämme ja aivomme tulkitsevat punaiseksi. Jos tarkkoja ollaan väri on pääsi sisäinen ilmiö, koska kuva ympäröivästä maailmasta muodostuu aivoissasi. Silmä on vain vastaanotin.

Jos tämä ei saa sinua sekoamaan, niin odota kun kerron sinulle värien kontekstuaalisesta luonteesta. Se on jotain ihan hullua. Se on niin hullua, että en ihmehtele yhtään jos et heti usko minua. Siinä tapauksessa voit varmistaa asian itse samalla keinolla, jolla demonstroin sinulle asiaa.

Et voi sokeasti luottaa silmiisi kun on kyse väreistä

Jonkin alueen väri voi näyttää joltain aivan muulta kuin mikä se objektiivisesti on. Harmaa voi näyttää keltaiselta tai ruskea siniseltä. Oli tajunnan räjäyttävää jokin aikaa sitten katsoa yhden suosikki tonalisti maalarini John MacDonaldin maisemaalausdemonstraatiota, jossa hän maalasi taivaan siniseksi ruskealla. Kyllä, luit oikein. Hän maalasi taivaan siniseksi ruskealla. Jos haluat itse katsoa demonstraation niin se on Johnin valööreita käsittelevällä videolla. Video on maksullinen, mutta hintansa arvoinen melkein pelkästään jos sen vuoksi, että näkee sen ihmeen, miten sininen taivas syntyy ruskealla maalilla.

Mutta nyt konkreettinen todiste asiasta. Värit eivät ole minkään värisiä ja ne ovat kaiken värisiä, riippuen värikontekstista. Seuraava kuva on Anthony Waichuliksen luennolta jonka aiheena on "Miltä realistinen näyttää?". Luento löytyy Anthonyn nettisivuilta.

Kuva Anthony Waichuliksen luennosta "What does realistic look like?"

Kuvan 'keltainen' väri ei ole keltainen, vaan harmaa. Jos et usko niin tallenna kuva koneellesi, avaa se kuvankäsittelyohjelmassa ja poimi 'keltaisen kohdan väri niin huomaat, että kaikki keltaiselta näyttävät kohdat ovat matalan tai nollavärikylläisyyden violetteja, sinisiä tai jotain muuta. Nollakromaattisuus tarkoittaa sitä, että värikylläisyys on nolla, toisin sanottuna kyseessä on harmaa. Vaikka olin tietoinen väreihin liittyvistä optisista illuusioista ja värien kontekstuaalisesta luonteesta minunkin oli pakko tarkistaa asia kuvankäsittelyohjelmalla. Keltaiselta näyttävät kohdat todella ovat harmaita.

Mutta mikä on tämän tiedon käytännön merkitys maalarille?

Mitä hyötyä tästä tiedosta on käytännössä?

Tällä tiedolla on se käytännön hyöty, että havaittujen värien täsmääminen ei välttämättä vaadi tai onnistukaan raa'an mekaanisella kohta kohdalta täsmäämisellä. Tärkeintä on saada värit näyttämään oikeilta omassa kontekstissaan. Impressionistiset maalarit korostavat tämän merkitystä. Tärkeintä on luoda illuusio optisesta samankaltaisuudesta. Pigmenteillä on rajoituksensa ja siksi on monia tilanteita, joissa täsmääminen ei onnistu, vaan oikean värin impressio eli vaikutelma täytyy luoda kontekstin avulla eli ympäröivien värien avulla.

Olenkin ihmetellyt sitä, että miten olen onnistunut 'täsmäämään' värejä maalatessa, vaikka tuntuu välillä, että olen melko värisokea ja silmät menee solmuun värejä havainnoidessa. Olen myös huono täsmäämään värejä paletilla tai muutenkaan etukäteen, vaan testaan värejä maalaukseen niin kauan, että ne näyttävät oikeilta. Keskityn pääasiassa oikeaan vaikutelmaan ilman suurta huolta siitä, että täsmääkö väri kontekstista eristettynä mallikohdan todellisen värin kanssa.

Jos et ole vielä oikein päässyt sisälle havainnon jäljittelyn maailmaan niin tämä voi tuntua omituiselta ja vaikealta ymmärtää. Ehdotan, että lähdet liikkeelle täsmäämisen ajatuksesta. Ja jos kohta kohdalta täsmääminen ei jossain kohdassa onnistu, kokeile miten saat luotua oikean värin illuusion. Tämä voi vaatia turvautumista intuitioon, tai en osaa oikein selittää asiaa muutenkaan. Maalatessani esitän itselleni jatkuvasti tätä kysymystä "näyttääkö maalaukseni samalta kuin malli?". Loppu on enemmän tai vähemmän kokeilua kunnes lopputulos näyttää oikealta.

Menetelmä, jolla minua on opetettu maalaamaan on värien osalta melko intuitiivinen ja perustuu siihen ajatukseen, että muutamien perustietojen jälkeen homman oppii vain harjoittelemalla paljon. Vähitellen kokemuksen kautta oppii tuntemaan miten eri pigmentit käyttäytyvät ja silmä herkistyy väreille. Harjoittelu on avain.

Aiempi kuva harmaista kukista, jotka näyttävät keltaisilta, korostaa toisaalta harmaan mahdollisuuksia. Moni harrastelijamaalari tekee sen virheen, että he käyttävät liian voimakkaita värejä kun harmahtavillakin väreillä voisi saada sopivan intensiivisen värivaikutelman aikaiseksi. Liian vahvat värit tekevät maalauksesta helposti levottoman. Jos rakastat vahvoja värejä, mutta tavoittelet realistista lopputulosta kannattaa harkita olisiko värikylläisyyden laskemisesta sittenkin apua. Harmaassa on voimaa!

Terveisin,

Okulaarinen tieteilijä