Maalari ei näe objekteja, vaan pelkkää valoa. Valoa joka ilmenee merkityksettöminä mittasuhteina, muotoina, kokoina, valööreina, rajoina, kontrasteina ja väreinä. Siksi maalarin täytyy oppia käyttämään silmiä näiden arvioimiseen. Kyse on havainnon mittaamisesta silmillä ja mahdollisesti muilla keinoin.
Havaintomaalaaminen on siis sarja erilaisia mittaustoimenpiteitä. Mittaukset liittyvät edellä mainitsemiini piirteisiin. Eli mittasuhteet, muodot, valöörit, värit jne.
Tämä on varsin paljastava totuus. Jos maalaaminen on mittaamista, ei sillä ole mitään tekemistä taiteen kanssa. Näin onkin hyvä asiaa ajatella. Ennen kuin maalarista voi tulla taitava taiteilija, täytyy maalarista ensin tulla taitava tieteilijä eli luonnon empiirinen tutkija. Maalarin täytyy tulla havainnon objektiiviseksi tarkastelijaksi, joka vain tyynen rauhallisesti havainnoi ja kirjaa ylös raakoja visuaalisia faktoja.
Tiesitkö, että tämä on alkuperäistä impressionismia tai ainakin alkuaikojen impressionistit pyrkivät maalaamaan visuaalista totuutta. Impressionismi ei siis tarkoita vain eloisia värejä ja rentoa piirustusta.
Silmä mittavälineenä
Mutta miten silmää käytetään mittavälineenä? Aluksi ei välttämättä kannatakaan käyttää pelkkää silmää, vaan ottaa avuksi erilaisia apuvälineitä. Oikeastaan kaikki kuviteltavissa olevat mittatyökalut käy. Voit käyttää havainnon mittaamisessa viivotinta, neulepuikkoa, mittasuhdeharppia, valööriasteikkoa, väri-ikkunaa, palettiveistä. Käytä vapaasti omaa luovuuttasi apuvälineiden suhteen.
Kaikkiin mittauksiin on hyvä soveltaa niin sanottua palautekehää. Palautekehä toimii niin, että ensin arvataan sitten mitataan. Eli ensimmäinen mittaus ja merkintä tehdään pelkällä silmällä ja sitten merkintä tarkistetaan sopivan mittavälineen avulla. Tätä palautekehää kierretään kunnes lopputulos on oikea.
Käydäänpä vielä kohta kohdalta läpi miten havainnon tai kuvan eri osatekijöitä mitataan.
Mitat ja sijainnit
Mitta tarkoittaa kahden pisteen välistä etäisyyttä. Joten jos esimerkiksi haluat selvitää muotokuvan kokonaiskoon, täytyy sinun ensin paikallistaa muotokuvan siluetista sen etäisimmät pisteet. Näin saat mitattua korkeuden ja leveyden. Toinen tapa on katsoa mallia kehyksen läpi ja mitata pisteiden sijainnit kehyksistä. Jos käytössä on mallikuva, toimii kuvan reunat kehyksinä.
Pisteiden sijainteja voi myös mitata kallistuskulmien avulla. Kulmat eivät valehtele, eikä muutu. Siksi kulmamittaus on äärimmäisen hyödyllinen mittaustekniikka silloin kun haluaa skaalata maalauksen erikokoiseksi kuin malli.
Pisteiden väliset kulmat pysyvät aina muuttumattomina mikäli oma tarkastelupiste on muuttumaton. Valokuvassa tätä on helpompi hallita, koska se on litteä ja pysyy paikoillaan.
Muista, että maalari elää silmien todellisuudessa ja näin ollen mittaa ja maalaa näkökulmaa. Havainnointipiste eli paikka ja asento josta tarkastelet mallia täytyy siis pysyä mahdollisimman samana. Laita vaikka teippi lattiaan merkiksi, jotta katsot mallia varmasti samasta näkökulmasta. Jos havainnoit mallia monesta eri tarkastelupisteestä, on se sama kuin käyttäisit mallina monta erilaista valokuvaa, joissa malli on kuvattu vähän erilaiselta kuvakulmasta. Luotettavan mittaamisen kannalta tämä on melko toivoton tilanne. Siksi valokuvan käyttäminen mallina siis yhden valokuvan, tekee maalaamisesta melko yksinkertaista ja suoraviivaista. Elävän mallin käyttö on silti suositeltavaa ja sitä kannattaa jossain vaiheessa kokeilla. Siihen et tarvitse muuta kuin peilin.
Muodot
Muotoja mitataan kallistuskulmien avulla. Kaarevan linjankin voi mielessään pelkistää suoristaviivoista koostuvaksi, jolloin linjan kulman muutoksia voi mitata. Mittaamisessa voi käyttää mitä tahansa suoraa tikkua. Itse käytän joko kynää, sivellintä tai neulepuikkoa.
Rajat ja kontrastit
Rajojen ja kontrastien mittaamisessa täytyy tyytyä pelkkään silmään. Vertaile kuva-alueen rajoja toisiinsa. Kiinnitä huomiota siihen, että kuinka pehmeitä tai teräviä rajat ovat. Kontrastit liittyy tähän läheisesti, koska voimakas kontrasti muodostaa selvän rajan. Muista, että maalarille objekteja ei ole olemassa. Älä siksi pidä kiinni objektien fyysisistä rajoista, jos sellaisia ei visuaalisesti ole.
Katso maailmaa silmilläsi, älä korvillasi. Monen kompastuskivi on se, että he näkevät sen mitä he ovat kuulleet objekteista puhuttavan. Seurauksena on siis korvilla katsominen. Katso silmilläsi. Silloin objekteja ei ole. On vain värejä ja kontrasteja. Jos kahden objektin värit ovat lähellä toisiaan voi objektien välinen raja kadota näkyvistä melkein kokonaan ja jos väri on täsmälleen sama näyttää objektit sulautuvan yhteen. Muista! Katso silmilläsi ja avoimin mielin. Älä kuuntele päässäsi olevaa selittäjää, jolla on vahvoja mielipiteitä objekteista. Silmä ei välitä mistää mitään, se vain ottaa vastaan puhtaan visuaalisen totuuden. Salli itsesi antautua selkeän havaitsemisen kokemiselle.
Valöörit eli tummuudet
Valöörien eli tummuuksien mittaamisessa voi käyttää apuna valööriasteikkoa. Liikuttelemalla asteikkoa mallin ja maalauksen päällä voi tehdä vertailevaa tutkimusta. Valööreita voi kopioida mekaanisesti niin, että paperin palan avulla testaa värisekoitustaan. Mallista valitaan ensin jokin kohta eli tavoitevalööri ja sitten täsmääminen tehdään paperinpalan avulla. Näin mallin valöörit voi jäljentää tarkasti kohta kohdalta.
Jos valöörimittaukset tehdään pelkällä silmällä silloin täytyy käyttää silmiä tietyllä tavalla. Ensimmäinen keino on silmien siristäminen. Tämän tarkoitus on saada yksityiskohdat katoamaan näkyvistä. Sumea näkymä antaa hyvän käsityksen kokonaiskuvasta.
Toinen tärkeä seikka on vaelteleva silmä. Kaikkien kohtien tummuuksia pitää verrata kaikkien muiden kohtien tummuuksiin. Havaintoa pitää siis todella tutkia ja arvioida valöörien välisiä suhteita. Valöörihierarkian tunnistaminen on tärkeää. Missä on tummin tumma, missä keskisävyt, missä vaalein vaalea jne.
Älä hämäänny kontekstista. Se miltä jonkin kohdan valööri näyttää suhteessa sen aivan vieressä olevaan valööriin voi johtaa harhaan. Vertaa valööreita aina kokonaisuuteen. Klassinen virhe on maalata varjoihin heijastuva valo liian vaaleaksi. Monesti se on todellisuudessa tummempi kuin tummin valo. Myös silmien siristäminen auttaa näkemään heijastusvalot oikein.
Silmä voi siis valehdella jos tuijottaa yhtä kohtaa liian pitkään tai silmät pullottaen. Silmiä voi tosin olla hyvä välillä pullistaa, mutta siitä hetken kuluttua lisää.
Värit
Värejä voi mitata palettiveitsen tai paperinpalan kanssa samalla tavalla kuin valööreita. Oma kokemukseni on osoittanut, että värien mittaaminen on kuitenkin helpointa tehdä pääasiassa pelkillä silmillä.
Kun arvioit värejä, mieti mikä on värin tummuus, mikä intensiteetti ja mikä värisävy.
Intensiteetti tarkoittaa värikylläisyyttä eli sitä kuinka voimakas väri on.
Värisävy tarkoittaa sitä mihin kohtaan väri sijoittuu väriympyrässä.
Koska kaikki pinnat heijastaa valoa ja värit ovat valon aallonpituuksia, on tilanne se, että kaikkien pintojen ja valonlähteiden värit sekoittuvat toisiinsa ja värittävät toisiaan. Pysy siksi silmissäsi, äläkä usko jos mieli alkaa väittää, että punainen omena on punaisen värinen. Katso mikä on omenan todellinen värisävy. Visuaalisen totuuden etsintä voi tuoda joskus mukanaan mielenkiintoisia yllätyksiä.
Muita keinoja, joita voit kokeilla kun tarkastelet mallia ja maalaustasi ovat esimerkiksi nopea vilkaisu, ohi katsominen , katseen nopea vuorottelu mallin ja maalauksen välillä, silmien pullistaminen jne.
Maalaaminen on ongelmanratkaisua ja voit aivan vapaasti käyttää omaa luovuuttasi keksiäksesi erilaisia keinoja vertailla mallia ja maalausta keskenään.
Testaa kuinka hyvin osaat elää silmissäsi
Hyvä tapa kokeilla hallitseeko havainnoimisen perusteet on maalata tai piirtää tarkka jäljennös joko valokuvasta tai suorasta havainnosta.
Voit aloittaa yksinkertaisella täsmäysharjoituksella kuten valöörien täsmäämisellä.
Kun osaat täsmätä valööreja tai värejä voit kokeilla kokonaista kuvaa.
Kun osaat jäljentää havaintoa tarkasti, hallitset havainnoimisen perusteet ja olet astunut pelikentälle. Siitä se maalarin tai piirtäjän elämä todella alkaa. Absoluuttista täydellisyyttä ei tarvitse saavuttaa ennen kuin voi tehdä uskottavia teoksia, mutta niin kauan kuin maalauksesi tai piirustuksesi eroavat ilmeisillä tavoilla mallista on se osoitus siitä, että perusasioissa on vielä parantamisen varaa. Mitä nopeammin ja intensiivisemmin keskityt perusteiden hallintaan, sitä nopeammin vapaudut tekemistäsi rajoittavasta osaamattomuudesta. Vuodenkin keskittyneellä ja säännöllisellä harjoittelulla voi päästä todella pitkälle. Terveisin, Okulaarinen tieteilijä
Comments