Hei! Tässä artikkelissa kerron sinulle taiteilijan tärkeimmästä taidosta. Oikeastaan kyseessä on enemmänkin ominaisuus. Tämä taito tai ominaisuus on oman työn laadunvalvonta. Artikkelin lukemalla saat tietää miksi tämä on niin tärkeä taito ja miten voit kehittyä siinä. Kerron myös konkreettisia keinoja, joiden avulla voit valvoa oman työsi laatua.
Ero ammattilaisen ja amatöörin välillä
Siitä lähtien kun päätin opetella hallitsemaan piirustustaidon olen pohtinut todella paljon sitä, mitkä ominaisuudet yhdistävät taitavia taiteen tekijöitä. Ensimmäisenä voi helposti tulla mieleen, että taitavimmat tekijät ovat poikkeuksellisen lahjakkaita. Voi olla, mutta mitä lahjakkuus todellisuudessa on? Onko se vain genetiikkaa, vai onko se ominaisuus johon voi itse vaikuttaa? Sen perusteella mitä olen aihetta tutkinut ja mitä itse olen kokenut sanoisin, että geeniperimällä on merkitystä, mutta se ei yksinään tee automaattisesti kenestäkään taitavaa. Aina tarvitaan myös tietoa ja harjoittelua. Erään tutkimuksen mukaan lahjakkaita tekijöitä yhdistää se, että harjoittelevat eniten. Käytännössä voi siis olla vaikea erottaa sitä mikä osuus geeneillä ja mikä harjoittelulla taitavaksi tulemisessa on.
Monia ammattilaisia yhdistää aivan varmasti se, että he käyttävät paljon aikaa taitojensa kehittämiseen. Mutta on eräs toinenkin piirre, joka saattaa olla vieläkin tärkeämpi. Se on sitotoutuminen korkeisiin laatustandardeihin. Tämä saa taiteilijan suhtautumaan omiin teoksiinsa terveen kriittisesti ja tavoittelemaan parasta mahdollista lopputulosta.
Taidemaalari Kevin Murphy kertoi ihmetelleensä aikoinaan miten hänen lapsuuden taideopettajansa piti häntä lahjakkaana, vaikka hänen teoksensa näyttivät aika mitään sanomattomilta. Myöhemmin hän tajusi, että kyseessä oli oman työn laadunvalvonta. Hänen lapsuusajan teoksistaan heijastui tietynlainen huolellisuus ja halu noudattaa korkeita standardeja. Sittemmin Kevin onkin tullut tunnetuksi huippuluokan taidemaalarina ja taitavana opettajana.
Oman työn laadunvalvonta on siis yksi merkittävä ero ammattilaisen ja amatöörin välillä. Tarkoitan tässä nyt vain sellaisia taidemuotoja joissa vaaditaan aitoa käsityötaitoa. Moderniin taiteeseenhan sisältyy myös tapoja tehdä taidetta, joissa teknisen osaamisen tarve on vähäistä. Eli jos haluat tehdä taidetta, jossa pääosaa näyttelee jonkin tunteen tai sisäisen vision ilmaiseminen ilman, että teosten tarvitsee olla teknisesti hyvin toteutettuja, tämä aihe ei ehkä kosketa sinua. Samoin jos etsit kuvataiteesta vain helppoa ja kivaa ajanvietettä, ei laadunvalvonnalla silloin ole paljoa merkitystä. Joillekin on tärkeämpää, että prosessi on nautittava, mutta lopputuloksella ei ole niin väliä. Kirjoitukseni onkin suunnattu niille, jotka haluavat kehittää osaamistaan kohti ammattimaista tasoa.
Ammattimainen osaamisen taso ei tarkoita sitä, että taiteilijasta tulee ammattitaiteilija. Lopetin itse taiteilijan ja taideopettajan työn ammattina, mutta en ole silti hylännyt määrätietoista harjoittelua tai korkeita standardeja. En tosin tiedä missä määrin tulen tekemään lähivuosina taidetta, mutta silloin kun teen sitä, aion tehdä sitä kunnolla. Mieleeni nousee aika ajoin ajatus siitä, että palaisin piirtämisessä perusteisiin ja rakentaisin osaamistani jälleen kerran lähtöpisteestä yli nykyisen tason. Yksi tärkeimmistä asioista joita olen taiteilijana oppinut on se, että perusteissa on valtava voima. Opettajana taas olen oppinut, että moni kompastuu perusteisiin, koska niiden työstäminen ei ole kovin helppoa. Se vaatii määrätietoista suhtautumista lajiin ja sen harjoitteluun.
Joka tapauksessa radikaalisti edistyvä taiteen oppiminen ja harrastaminen eivät sulje toisiaan pois. Maailmassa on monia joilla taiteellinen osaaminen on huipputasolla, mutta silti he voivat tehdä leipätyökseen jotain aivan muuta. Ammattimainen harrastaminen ei suinkaan ole mikään mahdottomuus. Vaikeaa se voi olla toteuttaa käytännössä esimerkiksi ajan puutteen vuoksi, mutta mahdotonta se ei varmasti ole.
Miten kehittyä oman työn laadunvalvonnassa?
Voi olla, että synnynnäiset ominaisuudet ja lapsuudessa opitut toimintamallit antavat etulyöntiaseman kyvyssä valvoa oman työnsä laatua. Jos olet perfektionisti, olet onnellisessa asemassa. Samoin jos tykkäät noudattaa sääntöjä. Entä sitten ne meistä, joilla lähtökohdat ovat erilaiset tässä asiassa? Voiko laadunvalvonnassa kehittyä? Aivan varmasti voi! Mutta miten se käytännössä tapahtuu?
Yksi asia mitä oman työn laadunvalvonnassa vaaditaan on kyky pysähtyä hetkeen. Tarvitaan siis keskittymiskykyä. Hätäilemällä syntyy harvoin mitään hyvää. Kykyä keskittyä tekemiseen kehitetään yksinkertaisesti niin, että ajatukset palautetaan yhä uudestaan käsillä olevaan työhön. Keskittyminen auttaa työskentelemään huolellisemmin, jolloin työn lopputuloksesta tulee laadukkaampi.
Toinen tapa kehittää oman työn laadunvalvontaa on aika ajoin venyttää itseään työstämään teostaan jonkin verran sen pisteen yli kun tekisi mieli jo luovuttaa.
Oman työn laadunvalvonta on pitkälti asennekysymys. Tarvitaan riittävästi motivaatiota. Täytyy olla riittävän hyvä syy panostaa työnsä laatuun. Silloin kun tavoitteena on saada aikaiseksi korkeatasoista jälkeä, on luonnollista pitää kiinni korkeista standardeista. Siksi on hyvä kirkastaa itselleen se, mitä taiteellaan tavoittelee.
Keinoja oman työn laadunvalvomiseen
Seuraavaksi haluan antaa sinulle joitakin konkreettisia keinoja, joiden avulla voit itse valvoa oman työsi laatua. Käsittelen tätä nyt ensisijaisesti piirtämisen näkökulmasta.
Hyvän piirustuksen yksi tuntomerkeistä on se, että siinä on mittasuhteet ja muodot oikein. Varsinkin silloin kun kyse on muotokuvasta tällä on erityisen paljon merkitystä. Näköisyys perustuu siihen, että kasvot piirteet ovat oikeilla paikoillaan, oikean kokoisia ja oikean muotoisia. Tämä vaatii huolellisuutta luonnoksen piirtämisessä. Kaikki mittaukset täytyy tehdä tarkasti, jotta kaikki tulee piirretyiksi oikein. Pelkällä paljaalla silmällä voi olla vaikea nähdä missä kohtaa jokin menee vikaan. Yleensä sen huomaa, että kaikki ei nyt ole aivan kohdallaan, mutta poikkeaman paikallistaminen voi joskus tuottaa vaikeuksia. Siksi on hyvä tiedostaa, että luonnoksen tarkkuuden tarkistamiseen on olemassa erilaisia apukeinoja.
Yksi keino on tietenkin se, että mittaa ja korjaa, mittaa ja korjaa niin kauan, että eroavuutta mallin ja piirustuksen välillä ei ole enää aistittavissa. Jos tämän tekee ilman mitään mittatyökaluja, pelkän silmän varassa, voi siihen kulua paljon aikaa. Mutta sopivilla mittavälineillä prosessi nopeutuu huomattavasti. Normaalisti ammattitaiteilijat käyttävätkin mittailussa jotain apuvälinettä, esimerkiksi jonkinlaista mittatikkua. Kynä on hyvin tyypillinen mittatikku. Toinen hyvä vaihtoehto on neulepuikko. Vaikka käyttäisitkin apuna jotain mittavälinettä heti piirustusprosessin alusta alkaen, ei se automaattisesti takaa tarkkaa piirustusta. Aina on syytä toistaa mittaukset kerran tai pari.
Jos mallinasi on valokuva, silloin tarkistusmittausten tekeminen on varsin helppoa ja virheettömän piirustuksen aikaansaaminen onnistuu varmemmin. Valokuvaan on helppo tehdä merkintöjä, joiden avulla päästään tarkkoihin mittaustuloksiin. Mittaamiseen voi käyttää vaikka viivotinta, jolloin on vaikea epäonnistua. Muista, että puhun nyt tarkistusmittausten tekemisestä. Tämä tarkoittaa sitä, että kannattaa ensin katsoa mihin pääsee silmämääräisesti, korkeintaan mittatikkua apuna käyttäen ja sitten vasta tehdä tarkistusmittaukset.
Vielä on yksi todella kätevä tapa tehdä viimeiset tarkistukset ennen kuin lyö luonnoksen lukkoon. Kyseessä on eräs metodi, jonka opin Stephen Cefalolta. Menetelmä toimii niin, että aiheen ääriviivat jäljennetään suoraan valokuvasta läpinäkyvälle paperille ja sitten teippaamalla tämä ääriviivapiirustus oman luonnoksen päälle, voi nopeasti nähdä missä kohtaa luonnos poikkeaa mallista. Itse käytän tätä menetelmää toisinaan viimeisten korjausten tekemiseen, varsinkin silloin kun kyseessä on teos, jossa vaaditaan korkeinta mahdollista laatua. Esimerkiksi tilaustöissä haluan noudattaa korkeita standardeja ja silloin tämänkaltaiset apukeinot ovat todella hyödyllisiä.
Hyvillä standardeilla hyvä lopputulos
Se, että ponnistelet pitääksesi kiinni hyvistä standardeista johtaa väistämättä parempiin teoksiin. Aina onnistuminen ei ole kiinni vain taidoista, vaan myös asenteesta. Pyrin itse mahdollisimman usein venyttämään itseäni ainakin hieman oman mukavuusrajan yli tässä asiassa, koska tiedän, että se johtaa parempaan lopputulokseen.
Terveisin,
Okulaarinen tieteilijä
Comentarios