"Kirjoituksen tavoite on henkilökohtaiseen tutkimusprojektiini liittyvien tietojen jäsentely ja pohdiskelu. Kannustan lukijaa faktojen tarkistamiseen, kuten järkevä lukija toimii lukiessaan mitä tahansa tietoa internetistä. Mitään vakavaa virhettä tekstistäni tuskin löytyy, koska olen luonteeltani 'faktafanaatikko' ja yksityiskohtien analysoija. Koen tämän huomautuksen kuitenkin tärkeäksi ainakin kolmesta syystä: 1) Kaikesta omistautuneisuudestani totuuden selvittämiseen huolimatta tietämykseni tai ymmärrykseni ei ole täydellistä. 2) Rehellisinkin aikein esitetty ja perusteellisesti tutkittu tieto voi olla osittain virheellistä. 3) Faktojen tarkistaminen on elintärkeä tapa, jotta voi navigoida turvallisesti informaation laajassa maailmassa."
Tässä artikkelissa tarkastellaan kahta merkittävää Uuden testamentin tekstikriittistä laitosta, Textus Receptusta ja Nestle-Alandin Novum Testamentum Graecea, jotka ovat vaikuttaneet syvällisesti Raamatun käännöstyöhön ja teologiseen tutkimukseen. Tekstikriittinen tutkimus pyrkii rekonstruoimaan mahdollisimman tarkasti Raamatun alkuperäisen tekstin käyttämällä laajaa käsikirjoitusaineistoa eri aikakausilta ja alueilta. Koska alkuperäiset Raamatun käsikirjoitukset eivät ole säilyneet, tutkijat ovat vuosisatojen ajan käyttäneet varhaisia käsikirjoitusjäljennöksiä ja käännöksiä selvittääkseen, mitkä lukutavat ovat lähimpänä alkuperäisiä tekstejä.
Textus Receptus, joka tarkoittaa "vastaanotettua tekstiä", muodostui 1500-luvulla ja oli pitkään kristillisen maailman vakiintunut Uuden testamentin teksti. Tämä laitos on pohjana muun muassa kuuluisalle Kuningas Jaakon käännökselle (King James Version). Toisaalta, modernimpi Nestle-Alandin laitos, jota käytetään lähes kaikissa nykyisissä akateemisissa tutkimuksissa ja käännöksissä, perustuu kattavampaan käsikirjoitusaineistoon ja pyrkii tarkempaan alkuperäisen tekstin rekonstruointiin. Muihin huomattaviin tekstikriittisiin UT:n versioihin kuuluu esimerkiksi Westcottin ja Hortin versio, mutta en käsittele sitä tällä kertaa.
Johdannossa esittelen lyhyesti tekstikriittisen tutkimuksen taustan ja tarpeen, ennen kuin siirrymme tarkastelemaan näiden kahden merkittävän tekstin historiaa, ominaisuuksia ja eroavaisuuksia.
Johdanto
Mikä on tekstikriittinen laitos?
Tekstikriittinen laitos on tieteellinen versio Raamatun teksteistä, joka pyrkii rekonstruoimaan mahdollisimman tarkasti sen tekstimuodon, joka on lähimpänä alkuperäistä. Tekstikritiikin tavoite on siis rakentava ja myönteinen, eikä sitä pidä sekoittaa Raamatun kritisoimiseen.
Raamatun kirjoitukset ovat säilyneet käsikirjoituksina, jotka vaihtelevat ajoituksen, alueen ja kopioinnin tarkkuuden osalta. Koska alkuperäisiä käsikirjoituksia (autografeja) ei ole säilynyt, tekstikriittiset laitokset syntyvät monien eri käsikirjoitusjäljennösten vertailun ja analyysin kautta.
Näiden laitosten valmistaminen on monimutkainen prosessi, jossa tekstikriitikot käyttävät laajoja käsikirjoitusaineistoja, kuten papyrus-, unsiaali- ja minuskelikäsikirjoituksia, sekä varhaisia käännöksiä (kuten latinankielinen Vulgata ja kreikankielinen Septuaginta), ja kirkkoisien lainauksia. Tekstikriitikkojen tehtävänä on arvioida, mitkä käsikirjoitusvariaatiot ovat todennäköisesti lähimpänä alkuperäistä tekstiä.
Tekstikriittisten laitosten ominaispiirteet:
Kriittinen apparaatti: Yksi tekstikriittisten laitosten keskeisiä piirteitä on kriittinen apparaatti. Tämä on laitoksen alaviitteissä oleva järjestelmä, joka luettelee käsikirjoitusten väliset tekstuaaliset erot eli variaatiot. Se antaa tutkijoille mahdollisuuden nähdä, missä kohtaa eri käsikirjoitukset poikkeavat toisistaan.
Eklektinen teksti: Useimmat modernit tekstikriittiset laitokset noudattavat ns. ekletistä tekstimenetelmää, jossa valitaan paras mahdollinen lukutapa eri käsikirjoituksista. Tämä menetelmä tarkoittaa sitä, että tekstikriitikot eivät seuraa yhtä tiettyä käsikirjoitusperinnettä, vaan arvioivat jokaisen tekstikohdan erikseen ottaen huomioon esimerkiksi käsikirjoituksen iän, maantieteellisen alkuperän ja muiden käsikirjoitusten antaman todistusaineiston.
Tieteellinen lähestymistapa: Tekstikriittisten laitosten valmistaminen perustuu tiukasti tieteellisiin periaatteisiin. Tekstikriitikot soveltavat sääntöjä, joiden avulla he pyrkivät tunnistamaan, mitkä tekstivariaatiot ovat syntyneet kopiointivirheinä, mitkä ovat mahdollisia lisäyksiä ja mitkä ovat alkuperäisiä.
Tekstikritiikissä "tieteellinen" tarkoittaa tarkkuutta, metodologisuutta ja todisteisiin perustuvaa lähestymistapaa, mutta se eroaa luonnontieteistä, koska se käsittelee historiallisen tekstin analysointia eikä laboratoriokokeita tai luonnon ilmiöiden tutkimista. Tekstikriittisessä prosessissa hyödynnetään tieteellisiä menetelmiä, kuten historiallista analyysia, vertailevaa tutkimusta ja käsikirjoitusten ajoittamista, mutta koska aineistona ovat vanhat käsikirjoitukset, tulokset eivät ole yhtä eksakteja tai toistettavissa kuin luonnontieteissä. Ei ole olemassa tieteellistä mittalaitetta, joka 'piippaisi' aina alkuperäisen lukutavan kohdalla tai muuten tunnistaisi oikean lukutavan. Tutkijat tekevät parhaansa käyttäessään saatavilla olevia menetelmiä ja nykyisiä Raamatun rekonstruktioita voidaan pitää luotettavina.
Miksi tekstikriittisiä laitoksia tarvitaan?
Tekstikriittisiä laitoksia tarvitaan, koska alkuperäisiä Raamatun käsikirjoituksia ei ole säilynyt. Kaikki nykyään olemassa olevat Raamatun käsikirjoitukset ovat kopioita alkuperäisistä, tai kopioiden kopioita. Varhaisimmat löydetyt käsikirjoitukset ovat kirjoitettu jopa vain muutaman vuosikymmenen sisällä alkuperäisestä. Määrällisesti käsikirjoituksia on löydetty häkellyttävän paljon. Pelkästään Uuden testamentin käsikirjoitusten kokonaismäärä nousee jopa yli 30 000 jos laskemme kreikankielisten käsikirjoitusten lisäksi mukaan käännökset muille kielille kuten latinaksi ja koptiksi.
Joka tapauksessa tämä valtava tekstimassa paljastaa, että kopiointiprosessin aikana on tapahtunut virheitä ja muutoksia. Näiden variaatioiden tunnistaminen ja analysointi on välttämätöntä, jotta voisimme saada mahdollisimman tarkan kuvan alkuperäisestä tekstistä.
Tekstikriittinen tutkimus auttaa meitä ymmärtämään:
Käsikirjoitusten väliset erot: Jokainen Raamatun käsikirjoitus sisältää pieniä eroavaisuuksia. Suurin osa näistä eroista on merkityksettömiä, kuten oikeinkirjoitukseen tai sanajärjestykseen liittyviä eroja, mutta osa voi vaikuttaa tekstin merkitykseen. Tekstikriittiset laitokset tarjoavat tutkijoille ja kääntäjille välineet vertailla näitä eroja ja päättää, mikä lukutapa on todennäköisimmin alkuperäinen.
Alkuperäisen tekstin rekonstruointi: Tekstikriittisten laitosten päätavoitteena on rekonstruoida mahdollisimman tarkasti se teksti, joka on lähimpänä alkuperäistä. Tekstikriitikot analysoivat eri käsikirjoitusten antamaa todistusaineistoa ja soveltavat monia sääntöjä (esimerkiksi "varhaisempi käsikirjoitus on yleensä luotettavampi") päättääkseen, mikä lukutapa on todennäköisesti alkuperäinen.
Raamatun käännöstyö: Koska Raamattua käännetään jatkuvasti uusille kielille ja jo olemassaolevia käännöksiä päivitetään nykylukijoille ymmärrettävämpään muotoon, tekstikriittiset laitokset tarjoavat tarkan pohjan, johon käännöstyö voi perustua. Ilman luotettavaa kreikankielistä tai heprealaista perustaa käännöksille, kääntäjät eivät pystyisi tarjoamaan tarkkaa ja luotettavaa Raamattua muille kielille. Wycliffe Global Alliancen mukaan Raamattu tai osa siitä on tällä hetkellä saatavissa 3756:lla kielellä. Tämä tarkoittaa sitä, että on olemassa näin monta erilaista Raamatun käännöstä. Dogmaattinen käännösfundamentalismi ei ole siis kestävällä pohjalla. Tuhansien käännösten joukkoon mahtuu monia laadukkaita käännöksiä. Tämä ei toki sulje pois sitä mahdollisuutta, että jokin tai jotkin käännökset voisivat olla huomattavasti parempia kuin muut. Minullakin on pari ehdokasta mielessäni, jotka todella erottuvat edukseen käännösmassasta ja jotka ovat saaneet hyvää palautetta alkukielten asiantuntijoilta. Monissa käännöksissä on joitakin räikeitä puutteita, joten kaikki käännökset eivät ole samanarvoisia. Mutta suurin osa on luultavasti käyttökelpoisia.
Tekstikriittiset laitokset ovat keskeinen osa Raamatun tieteellistä tutkimusta ja käännöstyötä. Ne pyrkivät tarjoamaan mahdollisimman tarkan rekonstruktion Raamatun alkuperäisistä teksteistä vertailemalla eri käsikirjoitusten välisiä eroja.
Textus Receptus: Historia, ominaisuudet ja erot muihin laitoksiin
Textus Receptus, joka tunnetaan myös nimellä "vastaanotettu teksti", on yksi merkittävimmistä Uuden testamentin kreikankielisistä laitoksista, ja sillä on ollut syvällinen vaikutus Raamatun varhaisiin käännöksiin ja tekstikriittiseen keskusteluun. Sen historia juontaa juurensa 1500-luvun alkupuolelle, ja se on toiminut perustana monille kristillisen maailman tärkeille käännöksille, kuten Kuningas Jaakon käännökselle. Kuitenkin ajan myötä tämä teksti on joutunut vertailuun muiden kriittisten laitosten, kuten Nestle-Alandin, kanssa, ja sitä pidetään nykyisin vanhentuneena tieteellisessä tutkimuksessa.
Historia
Textus Receptuksen historia alkaa 1500-luvun alkupuolella, jolloin teologi Erasmus Rotterdamilainen laati ensimmäisen painetun version Uuden testamentin kreikankielisestä tekstistä. Tämä tapahtui aikana, jolloin painokone oli uusi teknologinen innovaatio. Erasmuksen työ oli merkittävä, koska se oli ensimmäinen kerta, kun Uusi testamentti julkaistiin painettuna kreikankielisenä laitoksena, vaikka hänellä oli käytössään vain muutama myöhäinen käsikirjoitus. Erasmuksen ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1516, ja se tunnetaan nimellä Novum Instrumentum omne.
Erasmus käytti erityisesti Bysantin tekstitradition myöhäisiä käsikirjoituksia, jotka olivat hänen ulottuvillaan. Koska hänen aikansa käsikirjoituslähteet olivat rajallisia, Erasmuksen käytössä olleissa käsikirjoituksissa oli joitakin puutteita. Esimerkiksi Ilmestyskirjan viimeiset jakeet olivat puutteellisia, ja hän joutui kääntämään ne takaisin latinasta kreikkaan, mikä johti joihinkin virheisiin.
Textus Receptus nimitys tuli käyttöön vasta myöhemmin, kun Elzevirin vuonna 1633 julkaisemassa Uuden testamentin painoksessa esiintyi sanat: "textum receptum", mikä tarkoittaa "vastaanotettua tekstiä". Tämä viittasi siihen, että tekstistä oli tullut laajasti hyväksytty ja käytetty versio Uuden testamentin tekstistä tuon ajan kirkoissa.
Ominaisuudet
Textus Receptus perustuu pääasiassa myöhäisiin Bysantin teksteihin. Bysantin tekstitraditio oli hallitseva kreikankielisessä maailmassa keskiajalla, ja se vaikutti vahvasti Textus Receptuksen sisältöön. Se ei perustu varhaisempiin käsikirjoituksiin, jotka nykyään ovat tieteellisesti tärkeämpiä tekstikriittisen tutkimuksen kannalta, kuten Aleksandrian tekstitradition käsikirjoitukset.
Textus Receptuksen ja modernien tekstikriittisten laitosten, kuten Nestle-Alandin, välillä on merkittäviä eroja, jotka johtuvat pääasiassa käytetyistä käsikirjoituksista ja tekstikriittisistä periaatteista.
Käsikirjoitusten laatu ja ikä:
Textus Receptus perustuu myöhäisiin Bysantin tekstitradition käsikirjoituksiin, jotka olivat saatavilla 1500-luvulla. Sitä vastoin modernit tekstikriittiset laitokset, kuten Nestle-Aland, perustuvat varhaisempiin ja laajempiin käsikirjoituslähteisiin, kuten Aleksandrian tekstitraditioon. Tämä tekee moderneista laitoksista luotettavampia alkuperäisen tekstin rekonstruoinnin kannalta. Olettaen, että varhaisimmat tekstit ovat lähempänä alkuperäisiä Raamatun kirjoituksia. Tätä ei ole yleisesti ottaen syytä epäillä, sillä on selvää, että mitä vähemmän aikaa on alkuperäisen käsikirjoituksen ja jäljennöksen välillä, sitä vähemmän teksti on todennäköisesti ehtinyt muuttua.
Tekstivariaatiot:
Koska Textus Receptuksen perusta on myöhäisemmissä käsikirjoituksissa, sen teksti sisältää joitakin merkittäviä tekstuaalisia lisäyksiä, joita ei löydy varhaisemmista käsikirjoituksista. Erityisen tunnettuja ovat seuraavat lisäykset:
Comma Johanneum (1. Joh. 5:7-8): Tämä tunnettu lisäys viittaa kolminaisuuteen (Isä, Sana ja Pyhä Henki), mutta sitä ei löydy varhaisimmista kreikankielisistä käsikirjoituksista. Erasmusta painostettiin sisällyttämään tämä lisäys hänen myöhempiin laitoksiinsa, vaikka hän oli alun perin tunnistanut sen myöhäiseksi lisäykseksi.
Markuksen evankeliumin pitkä loppuosa (Mark. 16:9-20): Tämä osa on mukana Textus Receptuksessa, mutta se puuttuu useista varhaisista käsikirjoituksista, mukaan lukien Codex Vaticanus ja Codex Sinaiticus. Nykyään monet tekstikriittiset laitokset, kuten Nestle-Aland, merkitsevät tämän osan epävarmaksi ja huomauttavat sen puuttumisesta tärkeimmissä varhaisissa lähteissä.
Kertomus aviorikoksen tehneestä naisesta (Johannes 7:53–8:11)
Tämä sisältää kertomuksen naisesta, joka on jäänyt kiinni aviorikoksesta ja jonka Jeesus pelastaa kivittämiseltä. Monet varhaiset käsikirjoitukset eivät sisällä tätä kertomusta. Se on myöhemmin lisätty ja löytyy eri paikoista eri käsikirjoituksissa, mikä viittaa siihen, että se ei ollut alun perin osa Johanneksen evankeliumia.
Yhteenveto
Textus Receptus on merkittävä historiallinen tekstikokoelma, joka vaikutti syvästi moniin varhaisiin Raamatun käännöksiin, kuten Kuningas Jaakon käännökseen. Sen perusta myöhäisissä käsikirjoituksissa ja siinä esiintyvät lisäykset tekevät siitä kuitenkin vanhentuneen modernin tekstikriittisen tutkimuksen valossa. Kuitenkin sen historiallinen merkitys tekee siitä edelleen tärkeän osan Raamatun tekstuaalista perinnettä.
Modernit tekstikriittiset laitokset, kuten Nestle-Aland, käyttävät laajempaa valikoimaa käsikirjoituksia ja noudattavat tekstikriittisiä periaatteita, joiden avulla alkuperäinen lukutapa voidaan rekonstruoida luotettavammin. Tämän vuoksi ne ovat nykyään tieteellisessä tutkimuksessa suositumpia.
Nestle-Aland (Novum Testamentum Graece): Historia, ominaisuudet ja merkitys tekstikritiikissä
Nestle-Alandin laitos, tunnettu nimellä Novum Testamentum Graece, on yksi merkittävimmistä Uuden testamentin kreikankielisistä tekstikriittisistä laitoksista. Se on ollut pitkään standardi akateemisessa tutkimuksessa ja toimii perustana monille moderneille raamatunkäännöksille. Nestle-Alandin historia juontaa juurensa 1800-luvun loppupuolelle, ja sen jatkuva päivitys heijastaa uusimpia käsikirjoituslöytöjä ja tekstikriittisiä menetelmiä.
Historia
Nestle-Alandin ensimmäinen laitos julkaistiin vuonna 1898, kun saksalainen tekstikriitikko Eberhard Nestle kokosi yhteen kolme merkittävää tekstikriittistä laitosta: Tischendorfin, Westcott-Hortin ja Weymouthin versiot Uuden testamentin kreikankielisistä teksteistä. Tämä oli tärkeä askel kohti tieteellisesti perustellumpaa Uuden testamentin tekstiä, koska se hyödynsi aikansa parhaita käsikirjoituksia ja tekstikriittisiä menetelmiä. Nestlen tavoitteena oli tarjota mahdollisimman tarkka ja luotettava Uuden testamentin teksti, joka perustuisi eri käsikirjoituslähteiden vertailuun.
Nestlen poika, Erwin Nestle, jatkoi isänsä työtä ja julkaisi 13. laitoksen vuonna 1927. Tässä laitoksessa esiteltiin kriittinen apparaatti, joka merkitsi Uuden testamentin tekstissä olevat variantit ja niiden taustalla olevat käsikirjoitukset. Tämä ominaisuus teki Nestlen laitoksesta merkittävän edistysaskeleen tekstikritiikissä, sillä se mahdollisti lukijoiden ja tutkijoiden vertailla eri käsikirjoitusten eroja yhdessä ja samassa painoksessa.
Kurt Aland, joka liittyi projektiin 1950-luvulla, toi laitokseen lisää tieteellistä tarkkuutta ja laajensi kriittistä apparaattia huomioimaan useampia käsikirjoituslähteitä. Alandin johdolla Nestle-Aland-laitoksesta tuli yksi kattavimmista Uuden testamentin tekstikriittisistä painoksista, ja se käytti yhä laajempaa käsikirjoitusaineistoa. Nykyisin tunnettu NA28, joka julkaistiin vuonna 2012, on tulos vuosikymmenten käsikirjoitusten tutkimuksesta ja vertailusta. NA28 sisältää muutamia tärkeitä tekstuaalisia muutoksia erityisesti UT:n kirjeissä ja päivitetyn kriittisen apparaatin, joka heijastaa uusimpia käsikirjoituslöytöjä ja tekstikriittisiä analyysejä.
Ominaisuudet
Eklektinen periaate
Nestle-Aland-laitoksen keskeinen piirre on eklektisen periaatteen käyttö. Tämä tarkoittaa sitä, että tekstikriitikot eivät seuraa yhtä käsikirjoitusperinnettä, vaan kokoavat tekstin vertailemalla ja arvioimalla useiden eri käsikirjoitusten ja tekstitraditioiden lukutapoja. Tavoitteena on rekonstruoida mahdollisimman tarkasti alkuperäinen teksti, joka oli todennäköisesti olemassa silloin, kun Uusi testamentti alunperin kirjoitettiin ensimmäisen vuosisadan aikana.
Nestle-Aland perustuu laajaan joukkoon käsikirjoituksia eri aikakausilta, mukaan lukien papyruskäsikirjoitukset, unsiaalit ja minuskelit, jotka edustavat erilaisia tekstuaalisia traditioita. Käsikirjoitukset on luokiteltu eri tekstiperheisiin, ja erityisesti Aleksandrian tekstitraditio on ollut keskeinen Nestle-Alandin laitoksessa. Aleksandrian tekstiperinne perustuu varhaisiin käsikirjoituksiin, kuten Codex Vaticanus ja Codex Sinaiticus, jotka ovat peräisin 300-luvulta ja joita pidetään luotettavimpina varhaisen Uuden testamentin tekstin säilyttäjinä. Aleksandrian tekstitraditiota pidetään luotettavampana, koska se on vanhempi ja sisältää vähemmän kopiointivirheitä ja lisäyksiä, jotka ovat tyypillisempiä myöhäisemmille käsikirjoituksille. Tämä tekstiperinne eroaa Bysantin tekstiperinteestä, johon Textus Receptus perustuu.
Kriittinen apparaatti
Nestle-Alandin yksi merkittävimmistä ominaisuuksista on sen kattava kriittinen apparaatti. Tämä apparaatti tarjoaa lukijalle tiedot merkittävistä tekstuaalisista eroista eri käsikirjoituksissa. Kriittinen apparaatti on hyödyllinen erityisesti tutkijoille, jotka haluavat tutkia käsikirjoitusten välisiä eroja ja arvioida eri lukutapojen historiallista ja tekstuaalista taustaa.
Nestle-Alandin kriittinen apparaatti sisältää seuraavat piirteet:
Käsikirjoitusten viitteet: Jokainen variantti on merkitty, ja sen takana olevat käsikirjoitukset on lueteltu. Tämä auttaa lukijaa näkemään, mitkä käsikirjoitukset tukevat tiettyä lukutapaa.
Tekstivariaatioiden analyysi: Apparaatti tarjoaa tietoa siitä, kuinka merkittävä ero on, ja millainen vaikutus sillä voi olla tekstin tulkintaan. Tämä tekee laitoksesta erinomaisen työkalun tekstikriittiseen tutkimukseen.
Kriittinen apparaatti on jatkuvasti laajentunut ja parantunut jokaisessa uudessa laitoksessa. NA28-versiossa on entistä tarkempi apparaatti, joka heijastaa uusimpia käsikirjoituslöytöjä ja tekstikriittisiä menetelmiä.
Eroja Textus Receptukseen
Nestle-Aland eroaa muista tekstikriittisistä laitoksista, kuten Textus Receptuksesta, useilla merkittävillä tavoilla:
Käsikirjoitusten laatu ja ikä: Nestle-Aland käyttää varhaisempia käsikirjoituksia, erityisesti Aleksandrian tekstiperinteestä. Tämä tekee siitä tieteellisesti tarkemman verrattuna Textus Receptukseen, joka perustuu myöhäisempiin Bysantin käsikirjoituksiin.
Eklektinen periaate: Toisin kuin Textus Receptus, Nestle-Aland ei seuraa yhtä käsikirjoitustraditiota, vaan käyttää kriittistä analyysia valitakseen parhaat lukutavat useista eri käsikirjoituksista.
Kriittinen apparaatti: Nestle-Alandin kriittinen apparaatti on huomattavasti laajempi ja kattavampi kuin Textus Receptuksessa, mikä tekee siitä ihanteellisen työkalun tieteelliseen tutkimukseen.
Johtopäätös
Nestle-Alandin Novum Testamentum Graece on keskeinen teos Uuden testamentin tekstikritiikissä. Sen historia, alkaen Eberhard Nestlen työstä 1800-luvun lopulla ja jatkuen Kurt Alandin johdolla, on tehnyt siitä standardin niin tieteellisessä tutkimuksessa kuin raamatunkäännöksissäkin. Sen eclectic text -periaate ja vahva nojautuminen Aleksandrian tekstitraditioon tekevät siitä tieteellisesti arvostetuimman laitoksen, kun tavoitteena on rekonstruoida mahdollisimman tarkasti alkuperäinen Uuden testamentin teksti.
Esimerkkejä Textus Receptuksen ja Nestle-Alandin eroista
Alla on esimerkkejä Textus Receptuksen ja Nestle-Alandin laitoksista muutamasta tärkeästä Uuden testamentin kohdasta, joissa tekstit eroavat toisistaan. Tarkastelen niiden välisiä eroja ja analysoin, miten nämä erot vaikuttavat tekstin tulkintaan.
1. Johanneksen kirje 5:7-8 – Comma Johanneum
Textus Receptus (1. Joh. 5:7-8)
ὅτι τρεῖς εἰσιν οἱ μαρτυροῦντες ἐν τῷ οὐρανῷ, ὁ πατὴρ, ὁ λόγος, καὶ τὸ ἅγιον πνεῦμα· καὶ οὗτοι οἱ τρεῖς ἕν εἰσιν. καὶ τρεῖς εἰσιν οἱ μαρτυροῦντες ἐν τῇ γῇ, τὸ πνεῦμα, καὶ τὸ ὕδωρ, καὶ τὸ αἷμα· καὶ οἱ τρεῖς εἰς τὸ ἕν εἰσιν.
Suomennos (TR): "Sillä kolme ovat, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki; ja nämä kolme ovat yksi. Ja kolme ovat, jotka todistavat maan päällä: Henki, vesi ja veri; ja nämä kolme ovat yhtä."
Nestle-Aland (NA28) (1. Joh. 5:7-8)
ὅτι τρεῖς εἰσιν οἱ μαρτυροῦντες, τὸ πνεῦμα καὶ τὸ ὕδωρ καὶ τὸ αἷμα, καὶ οἱ τρεῖς εἰς τὸ ἕν εἰσιν.
Suomennos (NA28): "Sillä kolme ovat, jotka todistavat: Henki, vesi ja veri; ja nämä kolme ovat yhtä."
Analyysi
Comma Johanneum, joka mainitsee Isän, Sanan ja Pyhän Hengen, löytyy Textus Receptuksesta, mutta se puuttuu Nestle-Alandista. Tämä lisäys tukee kolminaisuusoppia ja on ollut keskeinen teologisessa keskustelussa. Kuitenkin suurin osa tekstikriitikoista pitää tätä lisäystä myöhäisenä interpolointina, koska sitä ei löydy varhaisimmista kreikkalaisista käsikirjoituksista, mukaan lukien Codex Sinaiticus ja Codex Vaticanus. Tämä on yksi selkeimmistä esimerkeistä Textus Receptuksen myöhemmistä lisäyksistä, jotka on jätetty pois Nestle-Alandin laitoksesta. Näin ollen Comma Johanneum puuttuu myös useimmista nykyaikaisista raamatunkäännöksistä ja asiantuntijoiden keskuudessa vallitsee huomattava yksimielisyys siitä, että kyseessä on myöhempi lisäys.
Vaikka hyväksyisimme Comma Johanneumin autenttisuuden se ei olisi kiistaton todiste kolminaisuudesta, vaan jae olisi ymmärrettävissä viittaavan kuvaannolliseen ykseyteen tai yksimielisyyteen. Hyvä Raamatun tulkinta ei perustu yksittäisiin jakeisiin, ei varsinkaan kiistanalaisiin jakeisiin, vaan Raamatun kokonaisuuteen. Näin ollen kiistanalaiset ja monitulkintaiset kohdat täytyy tulkita selvien ja yksiselitteisten jakeiden valossa. Jos 20 jaetta sanoo aiheesta X, että sen merkitys on A, mutta 2 jaetta sanookin, että X on B, niin nämä 2 poikkeusta tulkitaan 20 selkeän lausunnon valossa. Kannattipa Raamatun lukija trinitaarista tai unitaarista näkökulmaa niin Comma Johanneumin läsnäolo tai poissaolo tekstistä ei vielä yksinään vahvista kumpaakaan näkökulmaa, vaikka se onkin erityisen herkullinen kohta trinitaarisen kristologian kannattajalle.
Markuksen evankeliumi 16:9-20 – Pitkä loppuosa
Textus Receptus (Mark. 16:9-20)
ἀναστὰς δὲ πρωῒ πρώτῃ σαββάτου ἐφάνη πρῶτον μαρίᾳ τῇ μαγδαληνῇ ἀφ᾽ ἡς ἐκβεβλήκει ἑπτὰ δαιμόνια ἐκείνη πορευθεῖσα ἀπήγγειλεν τοῖς μετ᾽ αὐτοῦ γενομένοις πενθοῦσιν καὶ κλαίουσιν κἀκεῖνοι ἀκούσαντες ὅτι ζῇ καὶ ἐθεάθη ὑπ᾽ αὐτῆς ἠπίστησαν μετὰ δὲ ταῦτα δυσὶν ἐξ αὐτῶν περιπατοῦσιν ἐφανερώθη ἐν ἑτέρᾳ μορφῇ πορευομένοις εἰς ἀγρόν κἀκεῖνοι ἀπελθόντες ἀπήγγειλαν τοῖς λοιποῖς οὐδὲ ἐκείνοις ἐπίστευσαν ὕστερον ἀνακειμένοις αὐτοῖς τοῖς ἕνδεκα ἐφανερώθη καὶ ὠνείδισεν τὴν ἀπιστίαν αὐτῶν καὶ σκληροκαρδίαν ὅτι τοῖς θεασαμένοις αὐτὸν ἐγηγερμένον οὐκ ἐπίστευσαν καὶ εἶπεν αὐτοῖς πορευθέντες εἰς τὸν κόσμον ἅπαντα κηρύξατε τὸ εὐαγγέλιον πάσῃ τῇ κτίσει ὁ πιστεύσας καὶ βαπτισθεὶς σωθήσεται ὁ δὲ ἀπιστήσας κατακριθήσεται σημεῖα δὲ τοῖς πιστεύσασιν ταῦτα παρακολουθήσει ἐν τῷ ὀνόματί μου δαιμόνια ἐκβαλοῦσιν γλώσσαις λαλήσουσιν καιναῖς ὄφεις ἀροῦσιν κἂν θανάσιμόν τι πίωσιν οὐ μὴ αὐτοὺς βλάψει, ἐπὶ ἀῤῥώστους χεῖρας ἐπιθήσουσιν καὶ καλῶς ἕξουσιν ὁ μὲν οὖν κύριος μετὰ τὸ λαλῆσαι αὐτοῖς ἀνελήφθη εἰς τὸν οὐρανὸν καὶ ἐκάθισεν ἐκ δεξιῶν τοῦ θεοῦἐκεῖνοι δὲ ἐξελθόντες ἐκήρυξαν πανταχοῦ τοῦ κυρίου συνεργοῦντος καὶ τὸν λόγον βεβαιοῦντος διὰ τῶν ἐπακολουθούντων σημείων ἀμήν
Suomennos (TR): "Mutta varhain aamulla viikon ensimmäisenä päivänä hän ilmestyi ensin Magdalan Marialle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän demonia. Maria meni ja ilmoitti sen niille, jotka olivat olleet hänen kanssaan ja jotka surivat ja itkivät. Mutta kun he kuulivat Marialta, että hän eli ja että hänet oli nähty, he eivät uskoneet. Tämän jälkeen hän ilmestyi kahdelle heistä eri hahmossa heidän kävellessään maaseudulla. Nämä palasivat ja ilmoittivat sen toisille, mutta he eivät uskoneet heitäkään. Myöhemmin hän ilmestyi niille yhdelletoista, kun he aterioivat, ja nuhteli heidän epäuskoaan ja kovasydämisyyttään, koska he eivät uskoneet niihin, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseena. Hän sanoi heille: 'Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos demoneja, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käärmeitä, ja vaikka he joisivat jotain tappavaa, se ei vahingoita heitä; he panevat kätensä sairasten päälle, ja nämä tulevat terveiksi.' Niin Herra, kun hän oli puhunut heille, otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. Mutta he lähtivät ja julistivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssaan ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta. Aamen. "
Nestle-Aland (NA28) (Mark. 16:9-20)
Nestle-Aland sisältää pitkän loppuosan muutamalla pienellä erolla verrattuna Textus Receptukseen (Mark. 16:9-20). Nestle-Alandin kriittisessä apparaatissa kuitenkin huomautetaan, että tämä osa puuttuu joistakin merkittävistä varhaisista käsikirjoituksista, kuten Codex Vaticanuksesta ja Codex Sinaiticuksesta. Pitkä loppuosa on merkitty osaksi tekstiä, mutta sen alkuperäisyys on kyseenalaistettu.
Jotkin nykyaikaiset raamatunkäännökset, kuten New Revised Standard Version (NRSV) ja New International Version (NIV), Kirkkoraamattu 1992 ja Uusi testamentti 2020 merkitsevät nämä jakeet huomautuksilla (tai jättävät ne kokonaan pois), koska niillä on heikompi käsikirjoituksellinen tuki. Toiset käännökset, kuten King James Version (KJV), joka perustuu Textus Receptukseen, sisältävät pitkän loppuosan ilman kriittisiä huomautuksia.
Tämä tekee Markuksen evankeliumin lopusta yhden kiinnostavimmista kohdista Uuden testamentin tekstikriittisessä tutkimuksessa, koska se osoittaa, kuinka eri käsikirjoitustraditiot voivat vaikuttaa raamatunkäännösten sisältöön.
Analyysi
Textus Receptus sisällyttää Markuksen evankeliumin pitkän loppuosan ilman epäilyksiä sen alkuperästä, kun taas Nestle-Aland esittelee tämän tekstikohdan varauksella. Tekstiosuuden puuttuminen varhaisista käsikirjoituksista on saanut aikaan keskustelua siitä, lisättiinkö tämä loppuosa myöhemmin täydentämään Markuksen evankeliumia, joka joissakin käsikirjoituksissa päättyy jakeeseen 16:8. Mitä syitä meillä on uskoa siihen, että pitkät loppusanat on todennäköisesti myöhempi lisäys?
Eusebius ja Hieronymus, kaksi merkittävää varhaista kirkkoisää, molemmat raportoivat, että varhaisissa käsikirjoituksissa Markuksen evankeliumi päättyi jakeeseen 16:8. He eivät pitäneet jakeita 9–20 osana alkuperäistä tekstiä, vaan väärennöksenä tai myöhempänä lisäyksenä.
Markuksen evankeliumin tyylin ja sanaston eroavaisuudet jakeissa 9–20 ovat huomattavat. Monet tutkijat huomauttavat, että pitkien loppusanojen sanasto ja kirjoitustyyli eroavat niin paljon evankeliumin muusta osasta, että näyttää epätodennäköiseltä, että Markus olisi kirjoittanut nämä jakeet.
Sanastollinen analyysi, jonka mukaan Markuksen evankeliumin jakeissa 9–20 on sanoja ja sanontoja, joita ei esiinny muualla Markuksen evankeliumissa tai edes muissa Uuden testamentin kirjoituksissa, on merkittävä todiste siitä, että nämä jakeet ovat mahdollisesti myöhempi lisäys. Näissä jakeissa on yhteensä 163 kreikkalaista sanaa, joista 19 sanaa ja 2 sanontatapaa eivät esiinny muualla Markuksen evankeliumissa. Lisäksi on sanoja, joita ei löydy mistään muusta Uuden testamentin osasta.
Tällaiset sanastolliset erot voivat viitata siihen, että eri kirjoittaja on lisännyt tämän osan Markuksen alkuperäiseen evankeliumiin. Tämä näkökulma on tukenut monien tutkijoiden johtopäätöstä, että Mark. 16:9–20 ei kuulu alkuperäiseen tekstiin.
Lisäksi sisällöllisesti pitkät loppusanat sisältävät väitteitä, kuten kyky juoda myrkkyä ilman vahinkoa, joita ei löydy mistään muualta Raamatusta.
Tekstiosuudella ei ole kuitenkaan merkittävää vaikutusta Uuden testamentin kokonaisilmoitukseen. Pääpiirteissään se kuvaa oikein sitä, mitä varhaiskristityt tekivät Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Mutta koska teksti on kiistanalainen ja sisältää joitakin kyseenalaisia yksityiskohtia, järkevä Raamatun lukija suhtautuu siihen varauksella, eikä perusta uskoaan sen varaan.
Entä saattaako näinkin pitkän tekstiosuuden ero käsikirjoituksissa, koko Uuden testamentin sisällön kyseenalaiseksi? Intuitiivinen ensireaktio joillakin voi olla päätelmä, että jos Uudesta testamentista on löydetty näinkin huomattavia myöhempiä muutoksia, eikö muutoksia voi paljastua lisää kun tutkimus etenee?
Saatavilla oleva käsikirjoitusmateriaali on jo ylitsevuotavan runsasta ja ei ole syytä uskoa, että löytyisi käsikirjoituksia, jotka haastaisivat Uuden testamentin kokonaisuuden jollain merkittävällä tavalla. Lisäksi vahvistettujen tekstiosuuksien johdonmukaisuus tukee nykyisen Uuden testamentin rekonstruktion luotettavuutta. Tutkijoiden keskustelu kohdistuukin enemmän pienempiin yksityiskohtiin kuten mihin kohtaan pilkku tulisi laittaa kun jokin Raamatun jae käännetään nykykielelle. Toisin sanottuna vakavastiotettava tutkimustyö ja kysymykset kohdistuvat enemmän yksityiskohtiin kuin laajempiin kokonaisuuksiin. Raamattu on historian parhaiten säilynyt antiikin kirjallinen dokumentti.
Matteuksen evankeliumi 6:13 – Isä meidän -rukous
Textus Receptus (Matt. 6:13)
καὶ μὴ εἰσενέγκῃς ἡμᾶς εἰς πειρασμόν, ἀλλὰ ῥῦσαι ἡμᾶς ἀπὸ τοῦ πονηροῦ· ὅτι σοῦ ἐστιν ἡ βασιλεία καὶ ἡ δύναμις καὶ ἡ δόξα εἰς τοὺς αἰῶνας· ἀμήν.
Suomennos (TR): "Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen."
Nestle-Aland (NA28) (Matt. 6:13)
καὶ μὴ εἰσενέγκῃς ἡμᾶς εἰς πειρασμόν, ἀλλὰ ῥῦσαι ἡμᾶς ἀπὸ τοῦ πονηροῦ.
Suomennos (NA28): "Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta."
Analyysi
Textus Receptus sisältää Matteuksen Isä meidän -rukouksen lopussa doksologian "Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.", kun taas Nestle-Aland jättää tämän pois, koska se puuttuu varhaisimmista käsikirjoituksista, kuten Codex Vaticanuksesta ja Codex Sinaiticuksesta. Tekstikriitikoiden mukaan tämä loppuylistys lisättiin todennäköisesti myöhempiin liturgisiin tarkoituksiin, eikä sitä ole pidetty nykyaikaisessa tutkimuksesssa alkuperäisenä osana Matteuksen evankeliumia.
Textus Receptus pohjautuu myöhäisiin Bysantin käsikirjoituksiin, joissa on selviä lisäyksiä. Nestle-Aland perustuu varhaisempaan käsikirjoitusaineistoon ja pyrkii esittämään alkuperäisemmän tekstin. Tämän vuoksi Nestle-Aland poistaa myöhemmät lisäykset Uudesta testamentista, pitäen kiinni tieteellisestä tarkkuudesta.
Textus Receptusta käyttävät erityisesti perinteiset käännökset, kuten Kuningas Jaakon käännös, kun taas Nestle-Aland toimii pohjana moderneille käännöksille ja akateemiselle tutkimukselle. Tämä tekee Nestle-Alandista laajemmin hyväksytyn ja tarkemman tekstikriittisen standardin.
Suomalaisessa käännösperinteessä Textus Receptuksen seuraamisesta luovuttiin jo Kirkkoraamattu 33/38:n valmistamisen aikaan, vaikka käännös ei perustukaan Nestle-Alandin kriittiseen laitokseen, vaan muihin arvostettuihin tieteellisiin tekstilaitoksiin. Raamattu.fi kommentoi KR33/38 käännöstä:
"Se toi - - merkittävän periaatteellisen uudistuksen suomalaiseen raamatunkäännöstapaan. Vuoden 1938 Uuden testamentin suomennos nimittäin perustuu oman aikansa uusimpiin tieteellisiin lähdeteksteihin. Siihen asti viralliset suomenkieliset Raamatut olivat seuranneet perinteistä Uuden testamentin kreikankielistä sanamuotoa, jonka Erasmus Rotterdamilainen loi 1500-luvulla. Tämä 1500-luvun kreikankielinen sanamuoto ei kuitenkaan edusta parasta mahdollista Uuden testamentin sanamuotoa."
Näin ollen Textus Receptusta voidaan pitää merkittävänä askeleena Raamatun tekstikritiikissä, mutta tutkimustyön edetessä ja uusien käsikirjoituslöytöjen myötä se on osoittautunut joiltakin osin epäluotettavaksi. Niinpä nykyaikaiset raamatunkääntäjät suosivat ajankohtaisia tieteellisiä laitoksia kuten Nestle-Alandia.
Loppusanat (autenttiset)
Mikä on johtopäätös tästä kaikesta? Raamatun kääntäminen ja sen alkuperäisen sanoman rekonstruktio on mielenkiintoinen tutkimusprojekti. Käsikirjoituksissa ja niiden pohjalta valmistetuissa tekstikriittisissä laitoksissa olevat erot ovat Raamatun kokonaisuuden kannalta lopulta melko vähämerkityksisiä. Näin on jopa laajempien tekstiosuuksien kuten Markuksen pitkien loppusanojen tapauksessa. Vaikka on tärkeää, että Raamatun tutkimuksessa pyritään ennallistamaan alkuperäinen teksti mahdollisimman tarkasti, on vähintään yhtä tärkeää muistaa iso kuva. On järjetöntä kiistellä loputtomasti pienen pienistä eroista kuten pilkun paikasta, vaikka sellaisellakin pienen pienellä erolla voi olla jonkin jakeen merkitykseen melko suurikin vaikutus. Mutta jos iso kuva katoaa näkyvistä, katoaa näkyvistä se mikä on kaikkein oleellisinta.
Pätevä Raamatun tulkinta perustuu Raamatun selkeään kokonaisuuteen, ei epävarmoihin yksityiskohtiin. Niinpä Raamatun tärkeimpien opetusten oikein ymmärtäminen ei ole kiinni siitä käyttääkö Textus Receptukseen, Nestle-Alandiin vai Westcott-Hortiin perustuvaa Raamatun käännöstä. Kiistanalaisten jakeiden ollessa kyseessä, loogisin vaihtoehto tai vaihtoehdot löytyy vertaamalla sitä selkeiden jakeiden enemmistöön. Monesti 10 A:ta selittää 2 B:tä.
Terveisin,
Okulaarinen tieteilijä
PS. Yksityiskohdillakin voi olla joskus suuri vaikutus siihen miten tekstiä ymmärretään. On hienoa lukea Raamatun käännöstä, joka on kaikin puolin tarkka ja edustaa tuoreinta tutkimustietoa. Järkevin tapa on lähestyä Raamatun tulkintaa molemmista suunnista yksityiskohtia kokonaisuuteen peilaten ja kokonaisuutta yksityiskohtiin peilaten.
Comments