Taiteilijana kehittyminen ei ole pelkästään tekniikan hiomista – se on myös kykyä nähdä. Tämä voimakkaasti kontrastoitu mustavalkoinen kuva on erinomainen esimerkki siitä, miten valo ja varjo voivat muuttaa yksinkertaisen muotokuvan vahvaksi visuaaliseksi kokemukseksi. Mutta mitä voimme oppia tästä kuvasta taiteellisesti?
Valon ja varjon suhteen ymmärtäminen
Yksi tärkeimmistä asioista, joita taiteilija voi oppia tästä kuvasta, on chiaroscuro, eli valon ja varjon välinen dramaattinen kontrasti. Sen varhaisia muotoja esiintyi jo renessanssitaiteessa (esim. Tizian), mutta barokin mestarit, kuten Caravaggio, veivät sen äärimmilleen luoden voimakkaita ja dramaattisia valovaikutelmia. Chiaroscuro on keskeinen elementti realistisessa piirtämisessä ja maalaamisessa, sillä se auttaa luomaan syvyyttä, tilan tuntua ja voimakkaita tunnelmia. Chiaroscuro johdattaa sinut tehokkaasti kuvallisen ilmaisun ytimeen.
Vaikuttavia teoksia on tehty toki myös hienovaraisella kontrastilla ja pehmeällä valolla. Ihmiset eivät yleensä seiso spottivalossa, vaan heitä ympäröi hajavalo. Näin on esimerkiksi ulkoilmassa. Jos tavoite on maalata uskottava ulkona luonnossa oleva ihmisfiguuri kaikkein dramaattisin chiaroscuro ei silloin ole välttämättä paras ratkaisu. Riippuu sääolosuhteista. Kontrasti on suhteellinen asia.
Chiaroscuro ei siis ole ainoa tapa luoda syvyyttä ja vaikuttavuutta kuvataiteessa, mutta se on kätevä tapa tehdä vaikuttavia teoksia ja ennen kaikkea se on tehokas tapa oppia kuvataiteen tärkeimpiä perusteita. Teos, joka perustuu vahvaan chiaroscuroon on myös helpompi tehdä ja siksi dramaattinen valaistus on aloittelijan oikotie onnistumiseen.
Mitä voit siis oppia?
Havaitse, miten valon suunta määrittelee muotoja.
Muodon kääntyessä valonlähteestä poispäin muodon pinta tummenee. Niinpä valonlähteen sijainnin pystyy päättelemään vaaleiden ja tummien alueiden sijainnin perusteella. Kasvojen vasen puoli (katsojan näkökulmasta) on vaalea, joten valonlähde on samalla puolella. Kasvojen oikeapuoli on tumma, joten se osa ei saa suoraan valoa valonlähteestä.
Kuva valaisee hyvin valon ja muodon välistä suhdetta. Tähän liittyy vielä toinen piirre ja se on rajat.
Kiinnitä huomiota rajojen pehmeyteen ja terävyyteen: missä tumman ja vaalean alueen välinen raja on pehmeä ja missä terävä?
Perusperiaate on se, että kaarevalla pinnalla valöörisiirtymä on pehmeä ja näin ollen valon ja varjon välinen raja on myös pehmeä. Kun pinnan kääntyminen on nopeampi kuten kulmikkaammassa muodossa valöörien raja on terävämpi.
Tähän periaatteeseen on kuitenkin poikkeuksia. Esimerkiksi voimakkaassa valossa heittovarjojen rajat voivat olla varsin teräviä. Heittovarjo on varjo, jonka lankeaa objektista toiselle pinnalle.
Toinen tekijä mikä vaikuttaa rajojen terävyyteen on kontrasti. Niinpä ihmisen pää, joka on melko pyöreä voi silti erottua terävästi taustasta jos esimerkiksi hiukset ovat tummat ja tausta selvästi vaaleampi.
Chiaroscuro-valaistus on äärimmäisen hyvä kuvataiteen perusteiden harjoitteluun, sillä se tekee mallista helposti luettavan. Se on myös oikotie vaikuttaviin dramaattisiin teoksiin.
Mieti, miten voisit käyttää valoa ja varjoa omissa teoksissasi lisäämään muodon tuntua, syvyyttä ja dramatiikkaa.
Harjoitus: Tee luonnoksia, joissa keskityt vain valon ja varjon suuriin massoihin ilman ääriviivoja.
Abstraktien muotojen hahmottaminen
Taiteilijan kyky nähdä maailma abstrakteina muotoina on yksi tärkeimmistä taidoista piirtämisessä ja maalaamisessa. Tämä kuva on loistava harjoitus, koska se pakottaa katsomaan valon ja varjon suuria muotoja ilman yksityiskohtien häiriötekijöitä.
Huomaatko yllä olevista kuvista, miten kuva pelkistettetynä suuren kontrastin kautta pelkkiin vaalean ja tumman massoihin ei lopulta vähennä kuvan uskottavuutta? Päinvastoin, kuvat ovat uskottavia ja näyttävät oikealta ihmiseltä. Niistä myös näkee heti 'silmän räpäyksessä' ja refleksiivisesti, että kyseessä on ihmisen kasvot. Niinpä uskottavuuden salaisuus ei ole yksityiskohdissa vaan ennen kaikkea abstraktien valöörimassamuotojen muotoilussa ja sijoittelussa.
Näköisyyskin muuten perustuu pohjimmiltaan valöörimassojen muotoiluun, jopa litteässä ja pehmeässä valaistuksessa. Helpompi asia on kuitenkin ymmärtää dramaattisen valaistuksen välityksellä. Tässä sama kuva alkuperäisessä muodossaan:
Kyseessä on kiistatta sama henkilö kuin pelkistetyissä versioissa. Näköisyys ei siis perustu siihen, että piirrät jokaisen ihohuokosen ja silmäripsen kohdalleen, vaan se perustuu valöörien sijoitteluun ja muotoiluun. Tässä tarvitaan tarkkuutta, mutta erilaista kuin ihohuokosten piirtämisessä. Tarvitaan älykkäämpää tarkkuutta, joka perustuu ymmärrykseen siitä, miten kuva muodostuu valon perusteella. Tässä toki tarvitaan myös tarkkaa silmää, mutta se ei ole yksityiskohtiin zoomaavaa tarkkuutta, vaan kykyä nähdä miten kuvan elementit suhteutuvat kokonaiskuvaan.
Mitä voit siis oppia?
Kaikki realistinen (tai uskottava) taide perustuu abstrakteihin muotoihin.
Suurten tummien ja vaaleiden alueiden välinen suhde on tärkeämpää kuin pienet yksityiskohdat.Taiteilijan tehtävä on nähdä ja analysoida, mitkä muodot ovat tärkeitä ja mitkä voi jättää pois. Jos teoksesi ei toimi tällä abstraktion tasolla, sitä ei pelasta äärimmäinen pikkutarkkuus tai kauniit värit.
Harjoitus: Piirrä kuva uudelleen yksinkertaistettuna. Käytä vain neljää tai viittä suurta muotoa (esim. tumma alue hiuksille, yksi iso varjo kasvoille jne.). Voiko kuvan vielä tunnistaa? Kokeile kuinka pitkälle voit pelkistää piirustusta säilyttäen tunnistettavuuden ja uskottavuuden.
Lopuksi: Näkemisen taito taiteilijan suurimpana voimavarana
Taiteellisen osaamisen ydin ei ole vain teknisessä taituruudessa, vaan ennen kaikkea kyvyssä nähdä. Tämä kuva opettaa meille, että valon ja varjon hallinta ja abstraktien muotojen hahmottaminen voima ovat keskeisiä periaatteita uskottavan ja vaikuttavan taiteen luomisessa.
Kun ymmärrämme, että näköisyys ei synny yksityiskohtien ylianalysoinnista, vaan suurten valöörimassojen suhteesta, voimme keskittyä olennaiseen – kuvan kokonaisuuteen ja sen visuaaliseen luettavuuteen. Tämä oivallus ei vain paranna teknistä taitoa, vaan antaa myös vapauden kokeilla ja kehittää omaa ilmaisua ilman liiallista kiinnittymistä pintapuolisiin yksityiskohtiin.
Harjoittelemalla valon ja muodon vuorovaikutusta, yksinkertaistamista ja kontrastin käyttöä opimme luomaan kuvia, jotka eivät ainoastaan jäljittele todellisuutta, vaan myös tulkitsevat ja vahvistavat sen olennaisia elementtejä. Tämä prosessi kehittää taiteilijan kykyä nähdä ja valita – ymmärtää, mikä on tärkeää ja miten sen voi välittää selkeästi ja vaikuttavasti.
Kun hallitset valon ja varjon perusperiaatteet, voit alkaa tutkia erilaisia tapoja käyttää niitä ilmaisussasi. Voit hyödyntää dramaattista chiaroscuroa luodaksesi vahvoja, kontrastisia ja voimakkaasti kolmiulotteisia hahmoja, tai toisaalta käyttää hienovaraista valon siirtymää saavuttaaksesi pehmeämmän, herkemmän ja luonnollisemman vaikutelman.
Vähitellen pystyt siirtymään hienovaraisempaan valon ja muodon kuvaamiseen, mikä avartaa mahdollisuuksia luoda taidetta monipuolisesti dramaattisuuden ja herkkyyden spektrillä. Tämän myötä et ole sidottu yhteen tyyliin, vaan sinulla on vapaus valita kullekin teokselle sopiva lähestymistapa – olipa tavoitteesi voimakas ilmaisu, rauhallinen tunnelma tai jotain siltä väliltä. Lopulta valon ja varjon hallitseminen ei ole vain tekninen taito, vaan taiteellisen ilmaisun väline, jonka avulla voit vaikuttaa katsojaan syvällisesti.
Tämä on taiteellisen kehittymisen ydin: ei vain kädentaito, vaan silmien ja mielen tarkkuus. Kun alat nähdä maailman selkeämmin valon ja muodon kautta, jokainen piirros ja maalaus saa uuden ulottuvuuden – ja samalla sinusta tulee taitavampi ja itsevarmempi taiteilija.
Terveisin,
Okulaarinen tieteilijä